Kun paloin loppuun, nukuin ensin aivan älyttömästi, tuntui että väsymys oli jotain sanoinkuvaamatonta. Sitten se kääntyi toiseen suuntaan, väsymys oli edelleen sanoinkuvaamatonta, mutta uni ei tullut. Meni öitä, että pyörin sängyssä ja mietin maailman menoa ja omaa pahaa oloani. Tuntui kun olisin maailman ainoa ihminen hereillä yön pimeinä tunteina. Ainoastaan kerran kahden kuukauden aikana turvauduin unilääkkeisiin, muuten käytin melatoniinia, mikä on ihmisen oma unihormoni. Kun stressi on pahimmillaan, melatoniinin tuotanto vähenee ja kun kehossa on olo, taistele tai pakene, niin jos jokin on varmaa, niin se että uni ei tule. Kun pitäisi rauhoittua, oletkin levoton. Ja kun stressin vuoksi mieli on aktiivinen päivällä, se ei  automaattisesti hiljenekkään yöllä. Oli hetkiä milloin ajattelin monesti, että miten mä voin toipua, jos mä en pysty nukkumaan? Ja mitä enemmän luin lehtien juttuja unen tärkeydestä, sen vähemmän sain nukuttua. Unettomalle ehkä pahin on kuunnella tarinoita siitä, mitä sun aivoissa tapahtuu jos et pysty nukkumaan. Ja miten tärkeää on, että sä nukut juuri sen kahdeksan tuntia yössä. Lääkärit syöttävät unilääkkeitä aivan liian hepposin perusteluin ja eivät kerro potilailleen lääkkeiden koukuttavuudesta. Stressi, sairaus, työpaikan vaihdos, rakastuminen jopa lapsen syntymä voi olla syy, jo laukaisemaan unettomuuden kierteen. Ja mikä hassuinta, lopulta tämän kaiken takana on usein pelko, että ei saa unta. Mitä enemmän kelloa katsoo yön pimeinä tunteina ja mitä enemmän asiaa miettii, sen vähemmän uni tulee.

Tärkein asia, minkä itse tarvitsin asian työstämiseen, oli jälleen kerran ymmärrys. Tämän ymmärryksen sain terapioiden ja sielunhoidon kautta. Sain kuulla, että lopulta unettomissa öissä on tärkeintä se nukutko kevyttä vai syvää unta ja jo kaksi tuntia syvää unta, riittää siihen, että aivot jaksavat seuravan päivän. Ja usein unettomuuden syy, on virheelliset ajatusmallit ja pelko siitä, että uni ei tule. Ja kun nämä ajatusmallit saa korjattua ja pelon kanssa oppinut elämään, on unen tuleminen silloin helpompaa. Tärkeintä on se, että opettelee rentoutumaan, jälleen lihasryhmät läpi käyden ja keskittämällä ajatukset hengittämiseen. Olen opetellut tähänkin tietoista läsnäoloa, yrittäen ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat ja oppia hyväksymään ne. Usein unettoman tyypillisimmät ajatukset ovat, huoli ja ahdistus, mitkä voivat johtaa vihaisuuteen, ärsyyntymiseen ja masennukseen. Mutta kun näitäkin ajattelee tarkemmin, voi huomata että ne on tunteita ja ajatuksia ja kun ne ajattelee vaikka taivaalle pilvinä, ne ovat ohimeneviä. Näitä kirjasin ylös ja vietin illalla huolihetkiä ennen nukkumaanmenoa. Oleellista oli myös se, että menin unille joka ilta melkeinpä samaan aikaan ja pyrin nousemaan ylös melkeinpä samaan aikaan, vaikka olisin nukkunut huonosti. Yritin nousta myös sängystä ylös jo puolen tunnin jälkeen jos uni ei tullut, hetken päästä mennen uudestaan sänkyyn. Opettelin lukemaan kirjaa ennen nukahtamista, se sai ajatukset aina pois ikävistä asioista. Välttelin kännyköiden, tietokoneiden ja television katsomista, hetki ennen unille menoa, koska se taas toimii piristävänä  asiana. Rukous oli myös rauhoittavaa, saatoin maata sängyssä ja rukoilla, keskittyen rukouksen voimaan. Usein huomasin nukahtaneeni jo kesken rukouksen.

Tänään huomaan menneeni tässäkin asiassa eteenpäin. Kun olen nainen, on tietty aika kuukaudesta edelleen sängyssä pyörimistä tai uni on katkonaista. Tähän vaikuttaa hormoonit ja mitä enemmän naiselle tulee ikää, sen vähemmän myös erittyy tätä unihormooni melatoniinia.  Ja on pakko hyväksyä ajatus, että vanhemmiten paluuta siihen nukkumistyyliin ei ole, mikä oli nuorena. Ja pahin on se, että koittaa paikata sitä univajetta päivällä, minkä on menettänyt yöllä. Ja se ylläpitää uniongelmaa. Kaikesta huolimatta ihminen pystyy toimimaan normaalisti päivällä vaikka ei olisi nukkunut yöllä. Tämän olen itsekkin kokenut. Olen huomannut, että oma unentarpeeni on noin seitsämän - kahdeksan  tuntia, jos se menee sen yli saatan olla tosi väsynyt ja jaksaa jopa paremmin vähemmillä unilla.  Mutta olen ymmärtänyt ajatuksen, että jos nyt uni ei tule, se tulee sitten taas seuravana yönä tai siitä seuraavana. Joskus saan vieläkin asiasta hikikarpalot otsalle ja sydämen poukkoilemaan, silloin koitan keskittää ajatukseni taas hengittämiseen ja siihen, että kaikki on ihan hyvin. Käytän edelleen melissa kapseleita ennen unille menoa, niissä on melissaa, kamomillaa, magnesiumia ja b vitamiinia. Ne eivät koukuta, mutta rentouttavat ja uni tulee helpommin. Aivoni reagoivat syksyyn ja kaamokseen, silloin uneni ovat sekaisin ja käytän melatoniinia avuksi unettomiin öihin, sekä kirkasvalolamppua. Kun aurinko alkaa paistamaan, se helpottaa taas nukahtamista. Mikä hassuinta, ennen se oli kohdallani toistepäin. Olin pimeään aikaan kuin unessa ja valoisaan aikaan, uni ei meinannut tulla. Näin se maailma muuttuu ja minä siinä mukana.

Mutta se mikä hienointa tässä kaikessa, saan käsitellä tätä asiaa nyt, terapia rinnalla. Olen saanut niin hienoja ajatuksia ja ymmärrystä tähän kaikkeen. Viime yön pyörin ja nukuin miten sattuu. Mutta, se mikä tärkeintä, nukuin kuitenkin. (: nyt menen illalla saunaan rentoutumaan ja otan kaksi melissa kapselia ja kokeillaan uudellen ensi yönä. Ja meni se sitten niin tai näin, pian on pääsiäinen ja neljä ansaittua vapaa päivää. Ja huonoista unista huolimatta, mulla oli aivan mahtava työpäivä. Sain oppia uutta työhöni koulutuksen kautta ja pääsin seuraamaan mun alan ammattilaisten työtä oikein läheltä, imien toki kaiken sen näkemäni itseeni. Ja toki kun oli palkkapäivä, kävin vähän sen kunniaksi shoppailemassa. Löysin vaatteita ja taas itselleni hyvän kirjan, Saara Kinnusen:  sovintoon elämän kanssa. Ihailen Saaran ammattitaitoa, hän on kristilliset arvot omaava sosiaalipsykologi ja perheneuvoja. Samoin voin suositella hänen kirjoistaan, kirjaa anna mun olla lapsi. Nyt mulla on taas uutta uniluettavaa! Levollista yöunta kaikille <3