Yöllä neljältä käänsin kylkeä unissani ja vedin peittoa korville. Jostakin peiton alta lensi kasvoilleni kuiva koiran kakka. Juuri sitä itseään. Avasin silmäni ja ensimmäiset sanani olivat, ei oo ees totta!! Puhisin kiukkua koiralleni ja purnasin yksinäni, että näinkö se meidän joulu alkaa. Ihanan leppoisaa! Kömmin takaisin sänkyyn ja päätin, että vielä hetken jatkan uniani. Kun kello tuli kahdeksan heräsin kinkun tuoksuun. Nappasin miehelleni ostamani joululahjan ja menin halaamaan ja sanoin iloisesti hyvää joulua. Mieheni avasi paketin ja puki paketista saamansa hupparin päällensä. Joka oli melkein kuin makkaran kuori. Yhtä pieni ja kireä! Katselin häntä ja olin, että ei voi olla edes totta! Mieheni oli, onhan tämä ihan hyvä vaikka vähän pieni ja joo vähän ehkä kireä. Ei hän ehkä tätä kyllä voi oikein käyttää. Mutta, kiitos ajatuksesta rakas! Hengitin syvään ja katsoin ikkunasta ulos, vettä sataa kaatamalla. Harmaata ja märkää. Samaa kaavaa jatkoi myös puuron keitto. Se ei millään tapaa oikein meinannut valmistua ja kinkku kypsyä. Siinä kohtaa kun mieheni huusi minut avuksi kinkun uunista poistamiseen räjähti sitten se oma tunteiden kannu. Mieheni kun erehtyi käyttämään ääntä vähän kovemmin poistaessaan kinkkua uunista. Ja sanoi minulle, että pidä sitä kippoa oikeassa paikassa! Ja itse kun en siinä kohtaa tiennyt missä kohtaa. Nappasin kipon lavuaariin ja sanoin, että haistappa kuule @&€&! Ja marssin suihkuun! Siellä tunteet purkaantuivat ja purin hammasta ja tuhersin hiljaa itkua. Kiukuttaa, väsyttää ja turhauttaa! Missä on se rauha, mitä olen odottanut koko kuukauden?! Jossakin muualla, mutta ei omassa sisimmässä. Hengitin ..

Tipahdin niihin omiin tunteisiin. Olin kuitenkin jättänyt kaiken turhan stressaavan tekemättä. Mutta se suurin asia, oma mieli! Se asetti joululle paineita, lepää ja etsi se läsnäolo. Mutta kun ei kaikki aina mene niin. Väsymys ottaa tilansa. Kokosin itseni ja asennoiduin uudelleen jouluun.

Kun pääsimme vihdoin viettämään joulua niiden läheisten luokse, pääsin taas sisälle siihen itse jouluun ja joulun sanomaan. Siinä kohtaa ne tapahtumat mitä aamulla tapahtui lähinnä nauratti. Ne lapset, joulupukki, oma perhe, hyvä ruoka ja yhdessä oleminen. Ei siihen muuta tarvittu. Se joulun tunne rakentui jo niiden kautta. ❤