Rakastan liikuntaa. Tänään en ymmärrä sitä puolta itsestäni, joka ei ennen loppuun palamista osannut liikkua. Tai liikuin kyllä, mutta en tehnyt siitä elämän tapaa. Tänään se on Tapani elää. Käyn kolme kertaa viikossa salilla ja siihen päälle pitkillä kävelylenkeillä. Ennen loppuun palamistani aloitin kyllä liikunnan, mutta kauhealla sykkeellä. Aloitin juoksun, enkä ymmärtänyt, että jos olet valmiiksi stressaantunut tai kuormittunut, niin juoksu vain kuormittaa kehoa lisää. Se lisää stressihormoonin määrää ja saa helposti aikaan ylikunnon. Uskon, että näin kävi osittain myös minulla. En ollut koskaan juossut ja muutamassa viikossa juoksentelin monen kilometrin lenkkejä. 

Tänään liikun, mutta liikun eri tavalla. Kuuntelen itseäni ja kehoani. Jos olen väsynyt, teen rennomman salitreenin. Viikonloppuisin kun ei ole töitä keskityn enemmän juoksemaan ja teen salilla silloin suuremmilla painoilla. Viikolla töiden jälkeen, käyn salilla mutta asetan tavoitteeni pienemmäksi. Tärkeintä kuitenkin liikkua, se lisää serotoniinin määrää aivoissa. Saa aikaan rentoutuneen olotilan ja ehkäisee masennusta. Jos kärsii masennuksesta, olisi tärkeää liikkua. Liikkua edes vähän, aloittaa pienestä ja edetä pienin askelin seuraavaan etappiin. Liikunnan hyötyjä ei turhaan kehuta ja kannusteta ihmisiä liikkumaan. Aluksi alkuun pääseminen vaatii tahdonvoimaa, mutta lopulta siihen on koukussa. Ja keho vaatii liikkumaan ja se tunne liikunnan jälkeen, on niin mahtava. Kannattaa jokaisen kokeilla!