Luin jostakin blogista kahdentoista ajatuksen haasteesta, joka kaiketi on lähtöisin jonkun blogista. Päätin itsekin osallistua tähän.
❤️
Asun… omassa vuosi sitten remontoidussa saunallisessa kaupunkikolmiossa mieheni kanssa. Koti on mulle ihan valtavan tärkeä ja rakas paikka oikeastaan pyhä paikka, turvasatama, turva kaiken hälinän ja vilinän keskellä, lähellä järveä ja liikkumismahdollisuuksia. Asun lähellä palveluita, mutta omalla terassilla meillä on hiljaista ja oma rauha. Kotini rakkain huone on oma sauna ja sen tervan tuoksu. Saunon melkein joka päivä. Se on paras tapa palautua työpäivän jälkeen. Tarvitsen lepoa ja palautumista. Rakastan myös nukkumista, ja paras paikka on sänky. Hyvään sänkyyn jos johonkin kannattaa satsata – selkä kiittää.
❤️
Innostun…silloin, kun saan ajatuksen toteuttaa jotakin. Mulla on paljon unelmia ja haaveita ja kun saan Inspiraation toteuttaa niitä, se on suoraan verrannollinen innostuneisuuteen. Kun jokin sisimmässäni liikahtaa, herättää se samantien innostuneisuutta. Viime viikolla sain ajatuksen, jokin taas sisimmässäni nytkähti ja tilasin itselleni uuden tietokoneen syntymäpäivälahjaksi. Innostun myös liikunnan tuomasta ilosta ja tunteesta kun pääsen tavoitteeseen sen suhteen.
❤️
Ihailen… ihmisiä, jotka uskaltavat pitää omia puoliaan oikealla tavalla ja jotka uskaltavat kohdata oman varjonsa ja ihmisiä jotka tekevät isojakin siirtoja ja tekoja unelmiensa eteen ja uskaltavat peloista huolimatta heittäytyä sinne epämukavuusalueelle ja ihmisiä jotka ovat selvinneet elämän suurista vastoinkäymisistä voittajina.
❤️
Haluaisin… että minulla olisi jaksamista ja terveyttä. En tiedä kaipaanko oikeastaan sellaista maallista mammonaa, enemmänkin sielun rauhaa, kivutonta elämää, tasapainoa ja sitä levollista hyvää oloa. Tietynlaista läsnäolon tilaa, missä kaikenlaiset tunteet voivat virrata vapaasti.
❤️
Rentoudun… Saunassa. Takkatulen ääressä. Tai veden äärellä auringossa. Kun luen tai kuuntelen äänikirjaa. Salin tai liikunnan jälkeen. Hieronnassa ja ihanan kosmetologini tai kampaajani käsittelyssä. Ystävien ja läheisten seurassa. Kotisohvalla kynttilän valossa. Tai hyvän ruuan ääressä. Mulle tärkeää oman jaksamisen suhteen, on palautuminen. Jos palautuu nopeasti arjen stressitekijöistä, todennäköisesti myös selviää paremmin isoistakin vastoinkäymisistä. Jos taas arkiseenkin stressiin ja elämän pieniin asioihin reagoi kovin voimakkaasti ja palautuminen vie aikaa, on luultavasti hankalampaa päästä eteenpäin myöskään rankkojen kokemusten jälkeen. Tämän olen huomannut myös itse. Olen lakannut kiirehtimistä ja panostan enemmän lepoon palautumiseen. Jo pelkkä kiireestä puhuminen lisää kiireen ja paniikin tuntua. Se vie myös aikaa varsinaiselta tekemiseltä. Siksi olen poistanut koko kiire sanan sanavarastostani. Kun tekee vähemmän, saa enemmän aikaan. On yleistä, että tehdään hirveästi, mutta ei mitään loppuun asti. Se armollisuus itseä kohtaan taltuttaa kiirettä tehokkaasti.
Olen näiden vuosien aikana oivaltanut, että tunteiden, kuten kiireenkin, taustalla on ajatuksia, joista on hyvä saada kiinni. Murehtimiseen taipuvainen ajattelee, miten ihmeessä saan kaiken hoidettua. Kontrollista kiinni pitävä ajattelee, että asioiden pitää mennä juuri niin kuin itse haluan. Näille hyvä ja toimiva vaihtoehto on läsnäolo. Epätäydellisyys ja keskeneräisyys ovat osa ihmisyyttä, joten ne on viisainta hyväksyä. Elämästä nauttimiselle jää enemmän silloin aikaa, kun uskaltaa rakastaa itseään myös vajavaisena.
❤️
Luonnettani kuvaa... Olen pohjimmiltani herkästi innostuva, elämään positiivisesti suhtautuva. Puhun ja nauran paljon ja kovaa ja mulla on huumorintajua ja tempperamenttia. Olen kuitenkin kaiken sen iloisuuden ja puheliaisuuden keskellä myös herkkä. Tunnen tunteita voimakkasti ja aistin asioita.
Olen herkkä resonoimaan itseeni myös toisen tunteita ja tehnyt itseni kanssa paljon töitä, että en tee tulkintoja vaan kysyn ennemmin olenko tulkinnut asioita oikein. Ajattelen, että on tärkeää uskaltaa kohdata rohkeasti myöskin vaikeat tilanteet, asiat ja vaiheet elämässä. Silloin elämässä säilyy toivo. Ja vaikka luotan omaan pärjäämiseen ja selviämiseen. Vaikeuksista palautumiseen ja niistä kasvamiseen tarvitaan silti aina myös tukea. Osaan nykyisin pyytää myös apua. Siksi mulla on läheisiä ihmissuhteita ja luokittelen heistä vähän kuin perheeksi, vaikka he ovat ystäviäni. Näen myös enneunia. Olen luova, esteettinen ja empaattinen ja jollakin tavalla pystyn asettumaan toisen ihminen paikalle tunnetasolla. Pyrin ymmärtämään kaikenlaisia ihmisiä ja niiden tarkoitusperiä. Opettelen antamaan itselleni ja muille anteeksi.
❤️
Ilostun… perheestäni. Siskon pojista. Se heidän hymynsä ja hauskat jutut saavat aina mut iloiseksi ja kiitolliseksi. Parasta on olla täti näille kahdelle pienelle miehelle. Ilostun myös koirista, joita meillä on kaksi ja jotka joka päivä jaksavat tulla syliin häntää heiluttaen ja katsovat syvälle silmiin. Ilostun myös tunteesta kun elämässä on jotakin kivaa mitä odottaa ja siitä, että pääsen tavoitteeseeni mitä olen itselleni asettanut. Ilostun myös hetkistä ystävieni kanssa ja hyvästä ruuasta ja hetkistä jolloin saan parantaa maailmaa ystävieni kanssa.
❤️
Jos voisin tehdä mitä vain… olen varmaan vähän lapsellinen, mutta uskon siihen, että meillä on mahdollisuus tehdä elämässämme valintoja ja halutessamme voimme tehdä aika paljon asioita niiden eteen. Kun on olemassa sitä uskoa, on myös toivoa. Jos voisin tehdä mitä vaan poistaisin varmaan tällä hetkellä koronan maailmasta ja halaisin sen jälkeen äitiäni. Kaipaan niin sitä normaalia elämää ja läheisteni tapaamista normaalisti ilman pelkoa siitä, että tartutan jotakin eteenpäin.
❤️
Haluan ympärilleni… mä olen aika esteettinen ihminen. Rakastan kauniita asioita, kaikista kotia ja sitä, että tavarat ovat järjestyksessä. Sellaisia asioita yleensä haluan myös ympärilleni. Sen lisäksi rakastan merta luontoa. Haluan ympärilleni myös ihmisiä ja eläimiä joista saan hyvää, positiivista energiaa ja rakkautta. Kaipaan rauhaa, hiljaisuutta ja seesteisyyttä ja toisinaan taas kaipaan ihmisten keskelle.
❤️
Haaveilen… että saisin elää pitkän onnellisen elämän ja elämän lopussa, ei tarvitsisi miettiä mitä jäi tekemättä. Haaveilen lomasta, ajasta, jolloin voin vain lukea, kirjoittaa ja syödä hyvin, olla tarpeeton ja minulla olisi joku ihana kesäkoti joko ulkomailla tai veden äärellä suomessa. Haaveilen veneestä, jolla pääsee merelle. Haaveilen voivani työskennellä entistä enemmän siinä mitä tykkään tehdä. Ja ehkä jossakin kohtaa perustaa jotakin omaa sen ympärille. Haaveilen vielä joskus matkustavani Islantiin ja Israeliin. Haaveilen juhlista kesällä. Mitkä meillä tänä kesänä piti alunperin ollakin. Sellaisista, joissa pöydät notkuu kesäherkkuja ja ilma on lämmin ja illan hämärtyessä syttyy lyhdyt. Ja kaikki ne mulle tärkeät ihmiset on paikalla. Sellaisista joissa on hyvää musiikkia ja joissa tanssitaan aamuun asti. Haaveilen, että saisin pitää ne mulle rakkaat ihmiset mahdollisimman pitkään lähelläni ja viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Haaveilen myös kivuttomasta elämästä, että sairauteni pysyisi hyvässä tasapainossa ja kipuja siihen liittyen ei olisi.
❤️
En luopuisi… elämästäni, terveydestä ja läheisistäni ja kodistani.
❤️
Ajankohtaista juuri nyt... Tämä vuosi on mennyt lopulta todella nopeasti. Siihen on mahtunut paljon myös luopumista ja surua. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olen tässä nyt kaiken jälkeen.
Askartelimme ystäväni kanssa aarrekartat. Päälimmäisenä omaani nousi uusi alku, liikunta, terveys, elämänilo, opinnot ja läsnäolo. Oikeastaan kaikki se mitä tähän kirjoitinkin.
❤️
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.