Jokaisella meistä on  joitakin unelmia niin sinulla kuin myös minulla. Pieniä tai valtavan suuria. Sellaisia haaveita, tavoitteita ja ajatuksia. Jotkut unelmat voivat tuntua täysin ylilyönneiltä, mutta ei niistä silti kannata luopua. Jotkut unelmat vaativat kovasti työtä, jotkut päättäväisyyttä, jotkut taas paljon hyvää onneakin.  

Mä uskon vahvasti siihen, että elämä itsessään voi antaa myös mahdollisuuksia. Mahdollisuus voi olla kaukana siitä, mitä itse on edes osannut unelmoida. Mutta se voi silti olla mahdollisuus ja ovi johonkin uuteen. Jos se vain sopii omiin arvoihin ja omaan elämään. Jos taas unelmoit lähteä vaikka vuorikiipeilemään, mutta odotat vauvaa, on viisasta siinä kohtaa kuitenkin pysähtyä ja miettiä, onko se järkevää. Ehkä tämä unelma tai mahdollisuus ei ehkä vain sovi senhetkiseen elämään juuri sillä hetkellä. Oma unelmani oli vielä vuosi sitten jotain muuta, mutta korona muutti unelmani toisenlaiseksi. Se laittoi arvostamaan sitä, että mulla on kuitenkin työ minkä moni on tänä vuonna menettänyt. 

Olen paljon kirkastunut tämän vuoden aikana omia unelmiani. Isäni vakava sairastuminen ja kuolema opetti vielä enemmän ymmärtämään elämän rajallisuuden. Elämä on lopulta nyt ja tässä. Ei huomenna tai ylihuomenna. Vaan tässä! Koen, että meidän koti oli mahdollisuus. Se tipahti eteeni ja uskalsin lähteä tavoittelemaan omaa kotia ja pankkilainaa, mitä en uskonut saavani. Jouduimme  käymään läpi jopa pienoisen taistelun, että saimme kotimme valmiiksi. Mikään ei mennyt niin miten olisi pitänyt. Mutta valmista tuli silti. Koen, että sain nyt mahdollisuuden omaan työhöni liittyen ja koska tämän hetkiseen elämääni tuntuu sopivan se, että uskallan kokeilla rajojani päätin uskaltautua mukaan yrittämään. Aloitin opinnot, mihin en meinaa uskoa pystyväni. Joskus on vain kirkastettava itsellensä jopa hurjalta tuntuviakin asioita. En väitä, että tällaisen jälkeen olisin rinta rottingilla ja itsevarmuutta puhkuva, tuleva opiskelija. En! Ensimäinen askel on kuitenkin omien esteiden selätys. Olen päättänyt  yrittää, askel kerrallaan ja katson mihin se riittää. 


Kun elämä tuntuu hyvältä, olo itsensä kanssa tuntuu hyvältä. Ja siten taas myös toisin päin: kun alkaa arvostaa itseään, alkaa tehdä valintoja, jotka ojentautuva omia arvoja kohti ja tuntuvat sydämessä hyvältä. Myönnän, että tänä vuonna ei ole tuntunut aina hyvältä. Olo on ollut tyhjä. Olen istunut itseni äärelle ja pohtinut, mikä antaa juuri omalle elämälle merkitystä. On täytynyt välillä ihan kaivaa itsestä esiin se positiivisuus ja hyväksyä kaikenlaiset tunteet ja ikävä. Monesti mietin, mitä opiskelu mulle merkitsee ja miksi se useinkin kuuluu mun unelmissa sinne unelmien paikalle. Miksi olen opiskellut työni ohessa niin paljon. Siksi, että se antaa tietynlaista merkitystä mun elämälle. Tunne siitä kun onnistun, on mulle itselle merkityksellinen. Se ei ole asia mikä vaan tapahtui, vaan se on asia mihin tunteista huolimatta pystyin ja onnistuin. 


Koen, että on tärkeää kun tavoittelen unelmaani, niin pidän mielessä päämäärän. Päämääränä tällä kertaa on se, että haluan nähdä mihin asti pääsen kun sain tämän mahdollisuuden ja uskalsin tarttua siihen. Jos elämäntilanteeni olisi erilainen, en tarttuisi. Tiedän, että tämä kaikki tulee ottamaan paljon aikaani ja kokeilee myös omaa jaksamistani. Toisaalta se voi myös palkita ja antaa mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa tehdä lyhyempää työviikkoa. Ja toivon,  että se on se voima, jonka avulla jaksan! Siitä huolimatta: yritän katsella tällä matkalla ympärilleni, kun teen tätä matkaa. Ja ymmärrän myös sen, että jos se ei tunnu hyvältä se ei silloin ole mulle tarkoitettu mahdollisuus. Tärkeintä onkin ihmetellä kaikkea sitä, mitä saan aikaan, mitä opin ja miltä tämä matka tuntuu. Yritän nauttia saamastani mahdollisuudesta ja ehkäpä sen kautta myös matkasta kohti unelmiani!

❤️