Siinä vaiheessa kun valitsin avioliiton, valitsin liiton missä valitsin maailmasta sen yhden ihmisen kaikista, jonka kanssa halusin olla ylitse muiden. Sen jälkeen hänelle näytin kaikki ne puolet, joita muilta piilotelin viimeiseen asti. Ja joka päivä hänet valitsen uudelleen niistä puolista huolimatta, sinne elämän loppuun asti.
Toisen näkeminen kokonaisena ei aina ole todellakaan kaunista. Mutta mitäpä meistä kukaan lopulta tekee sellaisella rakkaudella, joka ei katso koko persoonaa sitä harmainta varjoa myöten. Avioliitossa tehdään paljon myös tulkintoja näkemättä aina toista. Niiden omien meissä olevien suurien tunteiden pohjalta. Tunteet ovat niin äärettömän tärkeitä. Ne heräävät meissä usein reaktiona johonkin syyhyn millä on kohde. Tunteet meissä kertovat myös jonkun asian tai ihmisen viehättävyydestä tai turvattomuudesta, turvallisuudesta tai pelottavuudesta ja ne tunteet on se juttu mikä meissä saa aikaan sen liikahduksen, joko puolustautumaan tai hakeutumaan toisen lähelle.
Aikoinaan kun paloin loppuun, ei itselläni ollut mitään käsitystä siitä mikä on trauma. Tänään tiedän asioita vähän syvällisemmin. Trauman tyypillinen tapa parisuhteessa on kyvyttömyys säädellä omaa tunne-elämää. Trauma useinkin värittää koko parisuhdetta. Mitä harvemmin tulemme ehkä ajattelleeksi. Työssä kaikki voi mennä hyvin ellei jopa täydellisesti, mutta yksityiselämässä traumatisoituneet osat toimivat tuhoisasti. Parisuhteella missä olemme on myös valtava voima parantaa, se voi olla jopa voimakkaampi kuin yksikään terapiasuhde koska se on läsnä ihmisen elämässä päivittäin. Saatat tässä kohtaa ehkä ajatella, että niin tosin ei mulla ole traumaa. Kerron tässä, että hyvin moni meistä kantaa tietämättään traumaa. Joko sukupolvien yli kulkevaa traumaa, tai varhaislapsuudessa syntynyttä traumaa tai jonkun tuhoisan elämän tapahtuvan vuoksi syntynyttä traumaa. Välttelevä tai vetäytyvä on tyypillisin traumatisoituneen ihmisen käyttäytymismalli. Suurin osa avioliitoista on pohjaltaan turvattomia ja niiden juuret juontavat kiintymyssuhde malleihin. Mitkä ovat taas yhteydessä näihin varhaislapsuudessa syntyviin traumoihin.
Varhaislapsuuden kiintymyssuhteet muokkaavat sitä ihmisen käsitystä itsestään ja toisiin kohdistuvia odotuksia. Tunteiden säätelyn perusta opitaan siis niissä lapsuuden ihmissuhteissa. Puhumisen ja kuuntelemisen taidot omaksutaan osittain näistä lapsuuden malleista ja lapsuuden ihmissuhteet antavat pohjan aikuisuuden parisuhteelle. Avioliitolle. Sille miten avioliitossa kommunikoidaan.
Olen itse kulkenut pitkän matkan itseeni ja ymmärtänyt myöskin tällä matkalla, että olen itse traumatisoitunut. Oma tapani toimia parisuhteessa oli ennen välttelevä. Pakenin paikalta kun syntyi riita. Menin kuin turvaan omaan kuplaani. Nykyisin taas tulistun ja saan riidan herkemmin itse aikaiseksi. Annan tunteiden näkyä ja kuulua. Samalla myös tiedän, että vihapurkaukset suojaavat traumatisoitunutta ahdistukselta kun vetäytyminen tai torjunta siihen ei jostain syystä siinä hetkessä pysty. Parisuhde missä riidellään voi olla siksi kummankin mielestä ok kun molempien käsitys suhteesta on sotatarinoista. Agressiolla on valtava voima ja se on tärkeä tunne, sillä toki voi myös kontrolloida omaa pahaa oloa. Traumatisoitunut ihminen ei itse valitse omaa käytöstään tietyissä tilanteissa. Tunteet heräävät ja Puolustusmekanismi on hänelle se tyypillisin käytösmalli. Kriisi eli loppuunpalaminen oli omalla kohdallani kutsu syvälliseen muutokseen ja sen kautta olen voinut kasvaaja löytää yhteyden itseeni ja omaan tunnenmaailmaani.
Kiintymyssuhde malli vaikuttaa siihen millaisen parisuhteen valitsemme ja millaisia ystäviä otamme vierellemme. Meistä kukaan ei ole täydellinen. Tämän ikäisenä mitä itse olen jo mietitään kuka minä olen, mitä lopulta haluan elämältäni ja miten suhtaudun itse kuolemaan. Toimimme enemmän huomaamatta autopilotilla mitä emme herkästi tunnista. Tunteita meissä ei pidä teeskennellä, niiden pitää antaa olla ja oppia säätelemään niitä. Trauma on se mikä pitää tiedostaa. Tai muuten se sitoo meitä huomaamatta menneisyyteen tai traumatarinaan.
Traumoissa ei ole lopulta tärkeää tietää missä tai miten mikäkin on siinä hetkessä tapahtunut, vaan siitä että huomaa milloin tässä hetkessä astuu trauman maailmaan ja käyttäytyy trauman antaman mallin mukaan. Tiedostaa tämän ja yrittää löytää toisen tavan toimia. Tietoisuus ja askeleen ottaminen kohti rakkauden maailmaa on tärkeää peloista huolimatta. Selviytyä, eikä jäädä osaksi uhriutta. Vaan pikkuhiljaa alkaa rakentaa omaa tarinaa, riskeistä ja peloista huolimatta ja kuroittaa kohti toista. Riskin ottaminen tarkoittaa sitä et ottaa askeleita rakkauden maailmassa , niistä peloista ja möröistä huolimatta. Rakkauden maailmassa voi löytää, yhteyden toiseen.
❤️
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.