Heräsin loman ensimmäisinä päivänä kireyden ja kiukun tunteeseen. Vähän kuin olisin herännyt väärällä jalalla. Koko keho oli jännittynyt, ei ollenkaan levännyt. Kiukku tunteena on esimerkiksi hyvin energinen tunne, joka kertoo tarpeesta puolustautua tai tuo energiaa jonka avulla voimme tavoitella haluamamiamme asioita. Kiukku on myös tunne mikä voi suojata. Tunteita kun on eritasoisia. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi ärtymys voi näkyä käytöksessä ja kokemuksessa päälimmäisenä tunteena. Tarkemmin kun tunnetilaa tutkii ja sen äärelle pysähtyy kiukun takaa voikin löytyä esimerkiksi suru tai pelko. Toissijainen tunne on tunne joka syntyy ensisijaisesta tunteesta. Ylläolevassa tilanteessa ensin on herännyt surun tunne joka on synnyttänyt vihan tunteen suojaksi. Tunteen heräämiseen on aina jokin syy. Tunteilla on tärkeitä viestejä kerrottavanaan: joskus ne kertovat asioista, jotka kaipaavat huomiotasi tai henkilökohtaisesta kasvunpaikasta. 

Tämä vuosi on näyttänyt itselleni sen miten tunteet herkästi katkaisevat yhteyden itseeni.  Mutta myös sen, miten erilallaisia ihmisiä olemme aviomieheni kanssa. Mieheni toimii hyvin paineen alla ja hän rentoutuu lisäämällä aistitulvaansa. Minä taas kaipaan omaa tilaa ja meinaan mennä herkästi pois raiteiltani paineen alla. Mieheni ei näe unia ja itse näen unia joka yö. Mieheni nukahtaa muutaman minuutin päästä kun sulkee television. Minä saan taas aloittaa iltarutiinit jo pari tuntia ennen nukahtamista. Jos liikun liian myöhään, en välttämättä nukahda kuin vasta keskiyöllä. Kehoni on herkkä ylivirittymään. Tunnistan itsessäni melkein kaikki erityisherkyyden piirteet. 

Kun isäni keväällä kuoli annoin tilaa surulle, mutta myös jatkoin elämää. Surusta tunteena oli välillä kuin kiire päästä eroon. Vaikka sillä on tärkeä tehtävä. Samoin kun itkulla. Olon paraneminen itkemisen kautta selittyy sillä, että itkeminen aktivoi ihmisen tahdosta riippumattoman hermoston toisen pääosan, parasympaattisen hermoston. Parasympaattinen hermosto saa elimistön rentoutumaan ja rauhoittumaan. Sen vaikutuksesta esimerkiksi sydämen syke ja hengitys hidastuvat ja stressihormonin pitoisuus alenee. Ihminen siirtyy kuin läsnäolon tilaan. Tunteiden välttely taas saa meidät autopilotti tilaan, jolloin kehomme on valmiiksi ylivirittynyt. Tämä vuosi on näyttänyt myös itselleni sen, miten vihan voimalla olen kahlannut vastauksia kysymyksiini ja kun olen saanut riehua sieluni kyllyydestä olen löytänyt itseni äärelle 


Työssä ollessani olen ollut kuin se normaali reipas ja iloinen minä. Uppoudun työhöni  ja unohdan jopa monesti surun ja menetyksen mitä olen kokenut. Viikonloppuisin  ja lomalla kun on aikaa pysähtyä, suru tulee aaltoina ja vyöryy yli. Niin kävi myös kun loma alkoi. En tunnistanut kiukun tunnetta aluksi suruksi. Lopuksi itkin kuitenkin tunnin verran ja olo oli taas sen jälkeen taas puhdistunut ja avoin elämälle. Aina en tunnista sitä edes suruna. Enemmänkin juurikin kiukkuna ja epämääräisenä tunteena, mitä on vaikea selittää ja minkä kanssa olisi helpompaa vetäytyä kuoreensa ja olla yksin. Tämä on opittu tapa miten olen aina ennen toiminut. Se on ollut tapa selvitä, niissä elämän vaikeissa hetkissä. Siihen saakka, kun elämä tipautti minut polvilleen ja oli etsittävä uusia tapoja selvitä. 

Kuulostelemalla tunteiden viestejä ymmärrän myös paremmin itseäni. Siksi olen ihan valtavan kiitollinen myös siitä, mikä ei aina todellakaan tunnu tunnetasolla hyvältä ja vaikka se välillä sattuu niin, että tekisi mieli huutaa. Olen niin paljon kasvanut tällä matkallani ja olen oppinut toimimaan paremmin eri tilanteissa. Tämän kautta olen löytänyt myös avaimen rauhaan ja levolliseen tilaan missä olen nyt kun tätä kirjoitan. Itsetuntoni on kohonnut kun pystyn hyväksymään  itseni kaikkine puolineni. 
Olen ollut muutaman päivän mökillä, saanut rentoutua ja levätä. Tehnyt asioita mitkä palauttavat ja päästänyt irti kontrollista. 

Tunteet ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Milloin jokin asia kiukuttaa, milloin on surullinen  olo, milloin tuntuu siltä, että voisi tikahtua omaan nauruunsa. Kaikilla tunteilla on se paikkansa elämässämme. Myös niillä tunteilla, jotka monesti koemme ”huonoina”. Tunteet meissä toimivat viestintuojina tärkeistä viesteistä, joita meidän on hyvä opetella kuuntelemaan. Ja vaikka mun tunne välillä sanoo, että ajelehdin merellä ilman suuntaa ja kompassia. Mulla on silti luja luottamus siihen, että en ole yksin. Tuolla yläkerrassa pidetään musta huolta. Ja on tärkeää  unohtaa se  jaottelu hyviin ja huonoihin tunteisiin ja ottaa käyttöön ajatus: kaikki tunteet ovat tärkeitä. Ilman tunteitani en olisi minä. 

❤️