Tämä loma on ollut jotenkin erilainen. Olen alkanut taas ajattelemaan elämää enemmän itseni ja sisimpäni kautta. Minusta on tullut vähän  syvällisempi ihminen ja olen alkanut käyttämään aikaa enemmän syvempien asioiden ajattelemiseen, sekä vastausten etsimiseen. Ei sillä, olen aina pohjimmiltani ollut pohdiskelija mutta jossain kohtaa täytin elämäni hyvin pitkälti kaikella pinnallisella. Isäni kuolema pakotti minut pysähtymään, miettimään asioita paljon syvällisemmin ja muuttumaan ihmisenä. Kaikki tämä on nostanut pinnalle asioita, mitkä muuten olisivat vielä jääneet pinnan alle. Pelkoja ja erilaisia tunteita. Olen oppinut, että projisoimme toisiin kaiken mistä emme pidä itsessämme! Läheisissä suhteessa rajat voivat helposti sekoittua toisiinsa. Mikä saa myös erityisherkällä ihmisellä kuten minä, aikaan tientynlaista sisäistä kaaosta. 
Kun oma isäni kuoli, menetin hetkellisesti omat voimavarani. Itse olin erittäin onnekas, sillä puolisoni ja perheeni tukivat minua, kuten myös osa ystävistäni. Sen kaiken avulla pystyin käymään oman suruprosessini läpi, silloisilla voimavaroillani ja sillä kapasiteetillani mitä mulla siinä hetkessä silloin oli . 

Toisen ihmisen poismeno on elämää kohtaava järkytys, mutta sen pinnan alla on myös elämän syvimpiä oppeja, mikäli niitä haluaa ottaa vastaan. Tämäkään ei  ole mitenkään automaattista, sillä voimme jäädä erilaisiin katkeruuden ja vihan tunteisiin kiinni, jolloin samalla myös kiistämme oman kasvumme. Voi olla pahasti  sanottu, että toisen ihmisen kuolema voi antaa meille myös mahdollisuuden kasvuun. Näin sen koen. Kuolema on luonnollista, ihan jokainen sen vuorollaan kohtaa ja kokee samoin kasvu, joka seuraa tilanteiden muuttumisesta. Kukaan tuskin tietenkään toivoo lähimmäistemme kuolemaa, mutta ymmärrämme aika vahvasti myös sen, että kuitenkin lopulta kaikki kuolee, myös me ja rakkaamme. Se on luonnollista ja kuten sanottua, niin on myös siitä seuraava kasvu. 

Ystäväni sanoi kun isäni kuoli, että hänen oli vaikea sietää oman vanhemman menetyksen kohdalla sitä tunnetta kuoleman jälkeen, että elämä ympärillä vaan jatkui. Hänellä oli suru ja tietynlainen katkeruus ja muut elävät ympärillä ja nauttivat. On vain se yksi päivä jolloin kaikki sanovat osanottonsa ja sen jälkeen oletusarvo on se, että siinä se sitten oli. Vaikka suru jatkuu pitkään. Se jatkuu vuosia. Oikeastaan se ei edes poistu. Sen kanssa oppii vaan elämään. Myönnän, että itse nyt ymmärrän tuon ajatuksen. Tunteita mitä itsessä on tässä lomallakin noussut on hetkittäin ollut vaikea sietää, hyväksyä ja tunnustella. Ja lomalla kun on ollut aikaa ja ollut pysähdyksissä, ne ovat herkemmin olleet tunnusteltavissa ja nousseet pintaan ja kun on tuntunut hetken siltä, että on kevyempi olla on tullut uusi tekijä mikä nostaa taas uuden asian pintaan. Eilen tuli hetkeksi tunne, että lamaannun. Se tunne tuli siinä kohtaa kun sain kuulla, että uusi mahdollinen luopuminen odottaa kulman takana. En ole saanut käsiteltyä vielä edellistäkään surua. Mahdollinen lisäpaino hartioille tuo esiin ajatuksen, selviänkö ja jaksanko ja miten pitkään. 

Elämässä menee tiedostamattamme niin, että rakastumme  kumppaniin joka auttaa meitä kohtamaan elämässä tapahtuneita kivuliaita kokemuksia. Aivoissamme on jokin järjestelmä mikä ohjaa meitä kohtamaan juuri hänet. Feromonien avustuksella. Ihmiset tuntevat siis vetoa samoihin perustemperamentihin. Tämän hetkiset ihmissuhteemme siis toistavat osaltaan menneisyyttämme niin hyvässä kuin pahassa. Lapsena vanhemmiltamme opittu kiintymystapa jää siis pysyväksi. Tähän perustuu myös se, että parisuhteessa nousee esiin varjomme, toisinsanoen se kielletty ja torjuttu puoli. Sama varjo nousee esiin myös läheisten ihmissuhteisden ja ystävien kautta. 

Maailma ”ulkopuolellasi” heijastaa todellisuuttasi ”sisälläsi”....
Ne ihmiset, joihin reagoit kaikkein voimakkaimmin – olipa se sitten rakkaudella tai vihalla – ovat lopulta vain heijastumia sisäisestä maailmastasi. Se, mitä vihaat eniten, on se puoli itsestäsi, jonka voimakkaimmin kiellät. Sitä, mitä eniten rakastat, toivot itsellesi kaikkein eniten. Olisi tärkeää oppia hyödyntämään tätä ihmissuhteiden tarjoamaa peiliä ohjaamaan omaa kehitystä. Tavoitteena täydellinen itsetuntemus. Kun tämän pisteen saavuttaa , se mitä eniten haluat on siellä automaattisesti, ja samalla häipyvät juuri ne asiat, joita vihaat eniten.

Toissapäivänä tein päätöksen, että elän tämän päivän miettimättä mitään muuta kuin ihan vaan tätä hetkeä ja siinä olemista. Lähdin ystäväni kansa syömään ja pidimme kuin eräänlaisen terapiaistunnon. Jakaen ajatuksia ja syviä pohdintoja. Vielä on lomaakin jäljellä ja tämän päivän uutiset olivat hyviä. 

❤️