Saimme tänä pyhäinpäivänä kutsun poisnukkuneiden muistotilaisuuteen. Siellä luettiin vuoden aikana kuolleiden poisnukkuneiden nimet.  Kävimme perheeni kanssa myös haudalla. Halusin mennä sinne pimeään aikaan, koska silloin pääsi näkemään kynttilöiden tuoman valon. Kaunista siellä olikin. Jollakin oudolla tavalla tuo paikka toi  itselleni taas turvan tunteen kaiken hälinän keskellä. Jälleen tuli ajatus, että emme me ole täällä surumme kanssa yksin. Niin paljon siellä oli ihmisiä  meidän lisäksi. Samalla se toi esiin myös elämän rajallisuuden. Olemme lopulta vain käymässä täällä. 

❤️

Muistelimme eilen perheeni kanssa  isää ja tätä mennyttä vuotta. Selvisimme. Yhdessä. Katsoimme kiitollisuudella tätä vuotta taaksepäin ja mietimme miten ihania muistoja meillä on olemassa kaiken jälkeen ja miten tärkeää on vaalia näitä hetkiä kun saamme olla yhdessä. Toistemme seurassa hyvän ruuan ääressä. 

❤️

Perjantaina kun töistä lähdin mietin, että haluan pysähtyä itseni äärelle. Olla hetken ihan yksin omien ajatusteni kanssa. Päätin kävellä kotiin. Ilma oli harmaa ja syksyisen lämmin. Siinä kävellessä tuli mieleen syksyt sen jälkeen kun paloin loppuun. Ne olivat täynnä erilaisia tunteita. Ahdistusta, surua ja melankoliaa. Muistin ystäväni sanat jotka hän sanoi minulle silloin: ” kun olet kohdannut tunteesi, syksystä ja sen harmaudesta tulee sinulle rakas ja turvallinen  asia.”  Näin on käynyt. Syksy on nyt mielestäni kesän jälkeen yksi parhaimmista vuodenajoista. Luonto antaa kuin luvan pysähtyä. 

❤️

Olen oivaltanut itsessäni sen, että ihan kaikki mitä teen tietoisesti tai automaationa kuluttaa valtavasti energiaa ja ihan jokainen ajatus ja siihen liittyvä fysiologinen vaste kuluttua energiaa ja negatiiviset ajatukset saavat aina kehossa aikaan stressireaktion. Sen takia on äärettömän tärkeää, ymmärtää osata hakea yhteyttä itseensä. Samalla tavalla voin saada myös lisää energiaa ajatusteni kautta ja sen kautta pystyn myös säätelemään miten pitkälle pääsen elämässä. Lopulta elämässä tärkeintä on kerätä ympärilleen asioita jotka tuovat turvaa. Turvallisuuden tunne syntyy aina yhteydestä toisiin ihmisiin ja yhteydestä omaan itseensä. Omat turvallisuuden lähteet ovat perheeni ja luottoystäväni. Yhteyden itseeni löydän taas parhaiten yksin. Turvaa tuovat itselleni myös tieto siitä, että ympärilläni on ihmisiä joihin voin aina turvautua ja tieto heistä. Turhien pelkojen kohdalla olenkin opettanut omaa keskushermostoani, että olen turvassa.

❤️

 

Pyhäinpäivä sai tänä vuonna omassa elämässäni uuden merkityksen. Jatkossa haluan käydä joka vuosi pimeän aikaan haudalla, haluan nähdä läheisiäni ja olla kiitollinen hetkistä heidän kanssaan.  Tänä vuonna jotenkin kiteytyi itselleni myös ajatus, että jos jollakin tavalla kieltää pimeyttä olevankaan, se voikin tiedostamatta pitää vankinaan. Mutta jos sallii  valon valaista sisimmän pimeimmätkin kolkat ja hyväksyy itsessään olevat varjot. Saa sillä hetkellä tuntea olevansa turvassa, vaikka ilman valoa ne olisivatkin olleet piilossa pimeässä. 

 ❤️

Eilen sytytin kynttilän sinulle isä. Kiitollinen olen siitä, että kuljit rinnallani elämäsi loppuun asti. Sinä toit minulle aina sanoillasi turvaa ja turvan tunne on nyt olemassa minussa. 

❤️

Tapanasi oli sanoa minulle: ”Ole turvallisella mielellä ja rauha sydämessä, iloitse vaikka seuraavasta eteen tulevasta ihmisestä on hän kuka tahansa voit siunata häntä ääneti vaikka hymylläsi!”

❤️