Olen täysin sitä mieltä, että aloittamisessa ei ole koskaan mitään pahaa. Usein vain tosin laitamme itsemme jo liian ahtaalle heti alkuun ja aika nopeasti huomaamme, ettemme jaksakaan toteuttaa kaikkia aikomiamme muutoksia, emmekä jaksa pitää yllä liikunnan tuomaa iloa. Tai terveellisempää elämän tapaa. Tämä taas nakertaa itsetuntoamme ja herkästi  syylistymme itsemme vähättelyyn tai moittimiseen. 

 

Näiden vuosien jälkeen olen oppinut, että

tärkeintä on pysähtyä itsensä äärelle ja pohtia sitä omaa tarinaa. Tänä vuonna oivalsin taas, että hyväksymisessä on valtava voima. Usein kysynkin itseltäni, mitä voin asialle tehdä ja jos en voi tehdä mitään, yritän hyväksyä. Tänä vuonna olen joutunut myös pohtimaan, mitä lisäämällä tai vähentämällä voin paremmin? Kun oli raskasta ei voinut elää niin, että vaakakupissa oli kaikki se mitä normaalistikin. Oli pakko luopua jostakin ja oli otettava tilalle jotakin. Rakastaa itseään kaksin verroin enempi. 

 

Sanoin ystävälleni, että ajatuksillamme on valtava voima. Kyse ei todellakaan ole siitä, että ikävät asiat, murheet ja vastoinkäymiset torjuttaisiin tai kiellettäisiin, sillä ne kuuluvat elämään. Myönteisen ajattelun valitseminen tarkoittaa sitä, että uhrautumisen sijaan ihminen pystyy kuitenkin tarttumaan toimeen, hyväksymään tunteensa, etsimään ratkaisuja ongelmiinsa ja kantamaan vastuuta omasta elämästään. Kaikesta ikävästä huolimatta. Aika usein se edellyttää sisimmässä tehtyä tietoista päätöstä ja omien ajattelutapojensa muuttamista. Vaikeita kokemuksia saa surra ja pitääkin surra, niitä saa purkaa, mutta niistä on myös tärkeä oppia päästämään irti. Vain näin ihminen voi saada elämäänsä uutta sisältöä, uusia maailmoja ja paljon onnellisia päiviä. Jokaisessa päivässä on varmasti jotain kiittämisen arvoista. On se sitten läheisen hymy, aurinko taivaalla tai teekuppi viltin alla. 

 

Suosittelen jokaiselle pysähtymistä, itseensä tutustumista ja oman tarinansa pohtimista. Millainen olen ja miten toimin. 

Mitä lisäämällä tai vähentämällä voisin voida paremmin. Usein on luovuttava jostain, kyetäkseen lisäämään jotakin. Uuden vuoden edessä olen vähän kuin uuden edessä. Olen tehnyt paperille plussia ja miinuksia.

Pohtinut ja järkeillyt mitä haluan ja mikä on se oma juttu. 

 

Mitä paremmin itsemme tunnemme, sitä parempia ja hyvinvointiamme eteenpäinvieviä valintoja teemme. Myöskin tänä vuonna päätin tämän vuoden terapeuttiseen harjoitukseen. Maalasin maalauksen. Työhöni syntyi tyttö, joka keinuu kovassa vauhdissa tukka hulmuten vahvajuurisen puun ohuen oksan varassa. Taivas on kesäisen värinen, ruoho syksyisen vihreä ja taivaalta sataa lunta. Puu onneksi on vahva ja sen juuret ovat tiukasti maassa. Oksa kestänyt, vaikka vauhti on ollut kovaa. Vuoden ajat ovat vaihtuneet kesästä syksyksi ja lopulta talveksi. Edelleen tuo tyttö istuu keinussa, eikä ole pudonnut. Nyt hän on vain kovan vauhdin johdosta väsynyt ja tarvitsee nyt lepoa. 

 

 

Mitäpä jos se suurempi muutos lähtisikin tänä tulevana vuonna omasta mielestä? Ihan niistä omien ajatusten ja erilaisten uskomusten pohtimisesta, omien pelkojen ja surun hyväksymisestä ajattelutavan muuttamisesta myönteisemmäksi?

 

❤️