Muistan omasta lapsuudestani hetken jolloin tulin kipeäksi. Mummoni laittoi kätensä otsalleni, silitti, hyräili lempeästi ja istui vieressäni. Muistan vieläkin tuon hetken ja siihen nitoutuneen tunteen. Tunsin olevani turvassa vaikka olin kipeä, koin välittämistä, lämpöä, rakkautta ja lohdutusta. On lohdullista tietää, että myös aikuisena on mahdollisuus löytää yhteys tuohon tunnemaailmaan mitä tuossa hetkessä lapsuudessa koin. Myös aikuisena voin asettua kuin itseni ulkopuolelle ja kysyä itseltäni, mitä kärsivä ja pahoinvoiva osa minussa tarvitsee juuri nyt? 

 

Kriiseissä aikuinen minä ei aina kuule järjen ääntä. Siksi on usein vaikeaa löytää sitä mitä kärsivä osa itsessä tarvitsee. Tärkeää olisi silloin löytää yhteys tähän pieneen tuntevaan sisäiseen lapseen joka lapsena koki lohdutusta, välittämistä ja joka koki olevansa turvassa . 

 

Elämme tällä hetkellä todella epävarmoja aikoja. Pelottavia aikoja.  Emme voi vaikuttaa asioihin mitkä tapahtuvat ympärillämme. Mutta voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja asenteisiimme. Voimme kaikesta huolimatta lisätä ympärillämme asioita miltä laskevat kehomme kierroksia  ja tavoitella turvan tunnetta. Omat syvimmät pelkomme nousevat pintaan epävarmoissa tilanteissa ja saavat meidät sekä puhumaan, että toimimaan impulsiivisesti enemmän  kuin ajattelemaan laajemmin. Pelot ja kauhukuvat koronasta ja sairastumisesta tai työpaikan  menetyksestä tuovat pintaan monenlaisia epävarmuuksia ja saavat meidät käyttäytymään hyökkäävästi ja syyttävästi.  Se mikä normaalisti normaalissa tilanteessa  ei välttämättä tuntuisi ollenkaan niin pahalta,, saa nyt ihmiset reagoimaan pelkojen kautta.

 

Ihmisen mieli on ovela. Se muistaa ja yhdistelee asioita ja näin ne voivat laukaista tunteita ja ajatuksia, jotka eivät ole varsinaiseen tilanteeseen nähden edes tarpeellisia. Se miten sinulle oli sallittu lapsena ilmaista tunteitasi ja ennen kaikkea, miten ne aikuisten taholta otettiin vastaan ja käsiteltiin, siellä on varsinainen lähde siihen, miten olet tunteita oppinut käsittelemään.

 

 

Moni meistä yrittää paeta näitä epämukavia tuntemuksia, joita saattaa tulla mielessäsi pintaan jatkuvasti mitä erilaisimpien tilanteiden johdosta. Kun voit hyväksyä jonkin tunteen niin sinun ei tarvitse enää taistella vaan voit keskittyä muihin asioihin ja elää elämääsi.

On mahdollista oppia hyväksymään kipu, antamatta sen hallita elämääsi

 

❤️

Kun elämä satuttaa, silloin tarvitaan valtavasti myötätuntoa, lohdutusta ja välittämistä. Myötätunto on sitä ensiapua ja lempeää kohtelua silloin kun kärsin. Sen ydin on kyky tunnistaa tuo kärsimys ja tahto ja sitoutuminen lievittää sitä. Jos ihminen kivun keskellä kääntää selkänsä tälle psykologiselle kivulle ja omille tarpeilleen on masennuksen riski todellinen. Jos taas hän löytää itsestään huolenpitäjän ja hyväksyjän ja halun auttaa itseään, hän voi välttyä silloin kriisin keskellä masennukselta. 

                                                                     ❤️