Kaikki meistä ovat varmaan tavanneet elämänsä aikana ainakin yhden sellaisen hankalan ihmisen. Ihmisen, joka saa ne sisäiset verenpaineet nousemaan tappiin asti ja saa käytöksellään tuntemaan riittämättömyyttä ja ammatillista epäonnistumisen tunnetta. Omien opintojeni kautta olen saanut todeta, että harva ihminen on tahallisesti hankala. Yleensä taustalla olevat ongelmat on  jo lapsuuden kiintymyssuhteissa asti ja se mikä ärsyttää toisessa kertoo myös itsestä. Ongelma yleensä onkin se, että hankala ihminen tästä harvoin on itse tietoinen. Hän on kuin sokea omalle käytökselleen ja näkee vikaa usein vain muissa. Oma sisintä suojaava käytös on kuin oikea, oma tapa reagoida on se ainut oikea. Hän omasta mielestään kun toimii vain kaikkien parhaaksi. 

 

Omassa työssäni nyt tällä hetkellä on

ns. hankala ihminen. Olemme keskustelleet, ottaneet asioita puheeksi ja viime aikoina olen vetänyt myös rajat. Tässä olen minä ja tämä tässä on minun rajani. En voi venyä tahtomallasi tavalla päivästä toiseen. Eilen jäin pohtimaan sitä hankaluuden takana olevaa tarvetta. Hänellä ei ole tarvetta pyytää apua, huono itsetunto ja häpeä ehkäisee sen avun pyytämisen. Toisen  edessä täytyy olla vahva ja osaava, näytää että olen se oman työn ammattilainen. Vaikka sisimmässä hänellä on pelko, ettei pysty ja toiminta työssä  on kuin pelosta käsin tapahtuvaa.  Hän ei näe sitä mitä voisi omassa toiminnassaan muuttaa.  Ei, vaikka toinen siitä yrittää kauniisti vieressä sanoa. Hän ei myöskään hoida omaa työtehtäväänsä vaan ovelasti yrittää siirtää sen toisen hoidettavaksi. Vika on aina muissa, ei hänessä ja kun tästä joudumme hänelle huomauttamaan, tulee se hänen hyvin kiukkuinen sisäinen lapsi esiin joka vaatii anteeksipyyntöä ja jos hänellä itsellään  se muki menee yli, sitä hän ei huomaa. Hän on passiivis-agressiivisen käyttäytymisen mestari  ja aina hän siirtää syyn muiden  niskoille, vaikka vika on itsessä.

 

”PASSIIVIS-AGGRESSIIVISELLA käytöksellä tarkoitetaan viestimisen tai kommunikoinnin tapaa, jonka sanoma on kahdenlainen. Siinä on nimensä mukaisesti mukana sekä kiukkua että vetäytymistä. Käytännössä esimerkki on vaikkapa tilanne, jossa ihminen ikään kuin myöntyy hänelle esitettyyn pyyntöön, mutta toteuttaa sen silmin nähden vihamielisesti tai viivyttelee asian hoitamisessa.

 

Olen tämän kyseisen henkilön johdosta opetellut antamaan suoraa palautetta, jämäkkyydellä ja työni faktoihin tukeutumella. En usko sokeasti hänen sanoihin ja syytöksiinsä ja valitukseensa. Vaan mietin objektiivisesti, onko hänen puheillaan edes mitään totuuspohjaa. Yritän pysyä  asiatasolla ja rauhallisena. Kaikista omista tunteista huolimatta ja palautan  keskustelun aina faktoihin, kun toinen yrittää vedota tunteisiini  tai kääntää keskustelun itseensä.

 

Vaikeaa käytöstä mun on helpompi kestää, kun yritän ymmärtää sen syitä. Siksi tänäänkin avaan näitä ajatuksia ja tunteita kirjoituksen kautta. Tiedän, että myös hankala ihminen  on yleensä herkkä ihminen, joka on ehkä kiusattu pelokkaaksi. Tiedän myös tunteet mitkä on osa minua ja miten niitä voin itse käsitellä. Vaikeista ihmisistä voin aina myös oppia, sillä helppojenkin ihmisten on oltava joskus hieman hankalia pärjätäkseen. Yleensä tyrannikin muuttuu voimattomaksi, kun hän menettää hiljaiset hyväksyjät.

 


87BCCE49-6426-4FA8-8010-11B8FC0D1A85.jpg