”Mä haluun tuntee kaiken mitä sussa on.Tilanne on vaikee mut annan suunvuoron.

Sä saat pitää kiinni mistä tahdotkin.Jos pidät mustakin aina päästä varpaisiin.

Mä tarviin joskus aikaa etten sanois vaan.Mut sanat sai jo aikaan paljon pahempaa.En tarkoittanut lainkaan mitä sanoinkin.
Nyt katuu mussa aivan kaikki päästä varpaisiin.

Ei auta selitellä vaan koittaa muuttua.Turha eritellä syitä joista suuttua.Aion pyytää anteeks ja sitä antaakin.Jos joku hyväksyisi kaiken päästä varpaisiin. Mä oon tosi hellä mut joskus kuitenkin.Avokämmenellä kaikki osuu kasvoihin.
En lähelleni päästä ja siitä johtuukin.Kukaan ei voi tuntea mua päästä varpaisiin.

Mut yli kaiken haluisin, et joku tuntis mut päästä varpaisiin..”

Behm laulaa laulussaan kuin omasta elämästäni. Nyt ei auta enää selitellä, vaan koittaa muuttua. Turha eritellä syitä josta suuttua. Suhteessa on aina kaksi osapuolta, eikä yksin voi kukaan suhdetta muuttaa....
 

Silti parisuhdeongelmien helpottamiseksi voidaan työskennellä myös toisen osapuolen kautta. Kun esimerkiksi kumppanin syyttely ja yritykset muuttaa häntä vähentyvät, syntyy tilaa parin kasvulle. Muutos itsessä voi sysätä alkuun muutoksen toisessa. Se olikin oikeastaan parisuhdeterapeutin mielestä se meidän suurin ongelmamme. Minä. Joka olen aloittanut kasvun jo vuosia sitten. On päässyt syntymään kuin eräänlainen symbioosimuoto, eikä ihmisellä ole omaa syvintä minuutta, jossain vaiheessa jommankumman henkilön oma itsenäistymisprosessi alkaa. Omani alkoi käynnistymään siinä kohdassa kun paloin loppuun ja näiden vuosien saatossa aloin pohtimaan sitä, kuka olen ja mitä parisuhteeltani haluan. Sen johdosta myös aloin muuttamaan toista. En kuitenkaan ole osannut puhua ajatuksistani ja tunteistani puolisolleni. En ole osannut tai kyennyt aina ilmaisemaan tahtoani tai tarpeitani ja mieheni taas on pantannut niitä ja hylännyt vuokseni monesti itsensä ja painanut alas tunteensa, ettei niitä tarvisi tuntea.

Olen kova tekemään parisuhteessani tulkintoja. Kuljen kuin etana tuntosarvet pystyssä. Tulkinta saa voimansa tunteesta, ja kun olemme tunteen vallassa, ajatuksesta on äärettömän vaikeaa irtautua. Siinä auttaisi kyllä ihan se, että hengittää. Käy vaikkapa pihalla ja alkaa sitten vasta miettiä, onko asia niin kuin se tuntuu olevan. Trauman keskellä se on vaikeampaa. Parisuhdeterpeutin mukaan trauma on ja se olemassa minussa aina. Sen muoto ja vaikutustapa muuttuu ja yhdessä voimme opetella löytämään keinoja. Sanoittaa toiselle  tekoja. Kiinnittää huomiota tarpeisiin tunteiden takana. Kysyä, eikä tehdä tulkintoja.

Koska vihan kautta tunteiden esiin tuominen kertoo jo siitä, että tuntee olevansa keinoton. Niin kuin lapsi, joka ei tiedä miten toimia. Ajatusten ja tunteiden suhde onkin kinkkinen: tunteet ovat vahva suunnannäyttäjä, mutta ne voivat näyttää myös lujasti harhaan ja hyvin yksipuolisesti. Varsinkin parisuhteessa.

Avainasemassa on vastuun ottaminen: virheitään tai reaktioitaan ei tule panna muiden ihmisten tai ulkoisten olosuhteiden piikkiin. Kun hankalista piirteistään ottaa vastuun, ne eivät silloin häiriköi elämää tai ihmissuhteita.

Olen käynyt aikoinaan pitkän yksilöterapian. Yksilöterapiaa onkin jossain verrattu hehkulamppuun joka valaisee ihmisen ongelmallisia ja itselle tuntemattomia puolia. Pariterapiaa voisi taas verrata stadionin valaistukseen. Tästä syystä muutos toisaalta pariterapiassa voi parhaimmillaan edistyminen voi olla nopeampaa kuin yksilöterapiassa.

Pappi sanoi meille aikoinaan, että avioliitto ei ole vain rakkauden asia. Vaan se on tahdon asia. Pitää valita tahtoa rakastaa, joka päivä ja aina uudestaan. Silloinkin, kun elämässä tulee eteen haasteita.

Mieheni sanoi tänään hienosti, että olemme tällä matkalla eksyneet toisistamme ja nyt yritämme löytää yhteyden uudelleen. 

❤️