”Anna mun hetki olla ihan rauhassa. Älä vaadi mitään. Älä pyydä juuri nyt tekemään päätöksiä. Olen niin väsynyt, että en vaan nyt pysty!! Haluan vain olla!!” 

 

Mieli ei näy ulospäin. Se voi pitää sisällään monenlaisia ajatuksia ja erilaisia tunteita. Et voi lopulta koskaan tietää mitä pinnan alla tapahtuu. Et ellet kysy. Siksi usein lempikysymykseni onkin mitä kuuluu? 

 

Viimeiset työviikot ennen kesälomaa ovat itselleni kuormittavia. Mieli alkaa hiljalleen valmistautumaan lomaan. Kuulun siihen osaan ihmisistä, joka ei välttämättä edes huomaa arjen rutiinien ja oravanpyörän keskellä väsymystään. Kun loma vihdoin alkaa, ensimmäinen viikko on todellista väsymystä. Olen kuin ampiainen ja ensimmäinen viikko lomasta meneekin usein tunteita tuulettaessa. Vuosien saatossa olen oppinut tunnistamaan tämän piirteen itsessäni ja alan vetäytymään kuin omaan läsnäolon tilaan jo ennen lomaani. Niin nytkin! Päästän irti tietoisesti. Teen asioita mitkä tuottavat mielihyvää ja palauttavat ja mitkä nostavat mielialaa ja palkitsevat. Kaipaan tietynlaista yksinolemista ja ajatusteni syvempää prosessointia. Tämä auttaa jaksamaan ja tunnistamaan omia tarpeita ja sanoittamaan omaa senhetkistä sekaista tunnemaailmaani. Loman alkupään väsymyksen ja loppupäähän sijoittuvan eräänlaisen ahdistuksen väliin jää sitten se tietty aika olla täysin lomalla.

 

Tämä työvuosi on ollut raskas. Sain valtavan määrän opintoja tehtyä ja oma työni ei ole ollut sieltä kevyimmästä päästä. Olen kokenut paljon riittämättömyyden tunteita. Olen joutunut pakon edessä hetkittäin hylkäämään sen sisäisen lapseni. Vaihdevuodet on tuonut tähän soppaan omat haasteensa. Parisuhde on ollut kuin keskellä myrskyä, mikä on ahdistanut. Arki on tuntunut hektiseltä, kuormittavalta ja todella kiireiseltä. On ollut pakko luopua jostakin, että on saanut vietyä koulutehtävät loppuun ja se luopuminen on tarkoittanut sitä, että se otetaan pois siitä mikä palauttaa. Se on ollut kuormittavaa. Myönnän! Silti liikunta, tunteiden purkaminen, ystävät, perhe, oleilu, sauna, äänikirjat ja läsnäolo ja asioiden prosessointi on auttanut jaksamaan kaiken keskellä. 

 

Olen lakannut nyt vastustamasta elämää. Iloa olen saanut auringosta ja kesästä ja uudesta syntymäpäivälahjastani. Eilen istuin silmät kiinni ja kuulin kärpäsen surinan korvani vieressä. Pieneksi hetkeksi tuli ihana tunne ja mieleen ne ihanat lapsuuden kesät ja se huolettomuus, kun siskoni kanssa metsästimme kärpäsiä mummon mökin Ikkunalta ja veimme ne käsissämme ulos vapauteen.

 

Tiedän, että kesälomaa ei pitäisi odottaa koko kevättä, vaan niitä minilomia tulisi olla säännöllisesti ihan koko vuoden aikana. Koska loman hyvinvointivaikutukset haihtuvat melko nopeasti, lomaa kannattaa pitää myös syksyllä ja talvella. Ne minilomat ei tämän vuoden aikana ole olleet vain kovin palauttavia. Enemmänkin koulutehtävillä kyllästettyjä ja aika usein minilomalle lähtijällä on ollut se tunne, ettei oikein ennätä lomailla, koska tärkeät työt jäivät kesken. 

 

Nyt olen yrittänyt lomani suunnitella aikataulultaan väljäksi. Keskityn olemiseen ja läsnäolon tilaan. Teemme asioita fiilispohjalta, ei to do listan pohjalta ja palautumiselle työn kaaoksesta varsinkin nyt,  on tärkeää vähentää ärsykkeiden määrä minimiin. Erityisesti ensimmäisinä lomapäivinä! Panostan myös hyviin yöuniin!! Ja aikatauluttomaan loma-arkeen. Lepään. Teen asioita mistä nautin ja olen kiitollinen niistä elämän pienistä asioista.

 

Vielä saa kuitenkin pienen hetken lomaa odottaa. Muutaman viikon kun vielä jaksaa. Onneksi kuitenkin (toivottavasti) ensi viikonloppuna on pienen miniloman vuoro, ennen viikon päästä alkavaa lomaani. Kyllä. Olen todella sen tarpeessa….

 

❤️