Mä olen kokenut tämän viikonlopun sellaista rauhaa ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että olen yhteydessä itseeni ja kiitollisuutta siitä, että mulla ei ole tänä viikonloppuna mitään velvoitteita. Saan vain olla ja antanut luvan itselleni olla. Iloa tuottaa myös ajatus siitä, että edes tunnen olevani puoliksi terve. 

 

Sairasloman aikana ymmärsin, että olen tehnyt liikunnasta kuin stressin lievittäjän. Pakottanut itseni salille ja liikkumaan ja ottanut vielä personal treinerin buustaamaan kuin hukkunutta motivaatiota.  Vaikka ei mun motivaatio ole mihinkään kadonnut, vaan olisin tarvinnut enemmän lepoa ja pysähtymistä. Tämä vuosi niin kuin muutama edeltävä vuosi on ollut kohdallani hyvinkin tapahtumarikas. Oman isän vakava sairaus, oman isän menetys, korona, loukkaantumiset, työn haasteet, opinnot ja nyt viimeisimpänä oma haasteellinen korona. Siihen päälle olen haastanut itseäni liikkumaan. Vaikka muistan vuosien takaa terapeutin neuvon. Piirrä ympyrä ja sen sisään kaikki mikä elämässäsi vie voimia. Tämän ympyrän pitäisi olla tasapainossa. Jos lisäät sinne jotakin, pitäisi jotakin ottaa pois, että tasapaino säilyy. Todellisuudessa en ole ottanut sieltä mitään pois. Vaan päinvastoin, lisännyt sinne painoa. Osittain siihen on ollut myös syy. Syy on ollut tapaturmat mitä kohdallani osui kaksi kappalein ja kuntoutus niihin liittyen. Se on vaatinut pitkäjänteisyyttä ja paljon tekoja. Mikä kyllä on tuottanut tulosta. 

 

Sairaslomalla huomasin, että on helppoa jäädä kiinni kuin negatiivisten ajatusten kehään. Kun vointi on huono, ihminen alkaa hakemaan siitä ulospääsyä. Puhuminen auttaa oloa, mutta jos moneen päivään ei tapahdu mitään muuta kuin sairastelua, myös jutut alkavat herkästi pyörimään sairauden ympärillä. Ajatukset herättävät meissä tunteita ja paljon olen pohtinutkin, mitä haluan tuntea? Ja mikä on oma tavoitteeni tunteiden suhteen. Se mitä haluaisin tuntea on tunne mitä tunnen juuri nyt tänään. Rauha ja levollisuus. Tunne siitä, että olen turvassa ja kaikki minussa on hyvin. Tästä tunteesta käsin pystyn tekemään itseäni ja elämääni koskien ne parhaat mahdolliset päätökset. 

 

Se millaisten asioiden tekeminen auttaa minua kokemaan kyseistä tunnetta elämässäni onkin välillä ehkä se haastellisen osa. Johdanko minä tunteitani vai johtavatko tunteeni minua?!
Tunteiden eräs tärkeimmistä tehtävistä on kertoa, mikä on hyvinvointimme ja itsemme kannalta tärkeää. Tunteet saavat meidät hakeutumaan hyvinvointia tukevien asioiden äärelle, kuten mukavien ihmisten seuraan. Toisaalta tunteet voivat saada meidät myös välttelemään asioita, jotka ovat vahingollisia. Pelon, hermostuneisuuden ja epävarmuuden tunteet ohjaavat meitä huomaamaan ympäristön vaaroja ja jos kehomme on tässä tilassa pitkään, se saa näkemään monet asiat negatiivisessa valossa. Itse en halua olla siinä tilassa. En työssäni. En kotona. Enkä vapaa-ajalla ihmisten keskellä. Mä haluan omilla ajatuksillani ja valinnoillani herättää itsessäni tunteita, mitkä vievät minua kohti tavoitettani levollista tilaa. 

 

Lopulta mulle onkin merkityksellistä elää sellaista elämää missä mä kykenen omilla ajatuksillani ja omilla teoillani löytämään sisimmästä rauhan ja levollisuuden ja siihen tarvitaan pysähtymistä, omien joskus hyvinkin vaikeiden tunteiden kohtaamista ja hyväksymistä. Ja oikeastaan olen tässä onnistunutkin, osittain...
 

❤️