Aikoinaan kun opiskelin, muistan kun opettajani sanoi, että ne ihmiset selviävät kenellä on usko johonkin suurempaan. Usko, siihen, että on olemassa joku suurempi voima mikä pitää huolta silloin kun on vaikeaa.

Tallensin hänen sanomansa sisimpääni. 

 

Uskotko sinä?! 

 

Mä uskon, että Jumala pitää musta huolta. Jotkut ihmiset eivät usko Jumalan huolenpitoon. Minä uskon. Äitini usein sanoo, että sanotaanhan raamatussakin; 

 

”Älkää huolehtiko turhaan. Katsokaa taivaan lintuja: ne eivät kylvä tai kokoa satoa. Kuitenkin taivaan Isä antaa niille ruokaa. Olettehan te arvokkaampia kuin linnut. Älkää siis murehtiko, mitä syötte ja juotte.”

 

Uskon, että Jumala näkee alas ihmisten ongelmiin ja vaivoihin. Hän näkee sen hetken, kun ihminen on painettu maahan ja on vaikea nousta yksin ylös. 

 

Mä en usko, että Jumala kuitenkaan antaa meille kenellekään helppoa elämää ja kun rukoilen itselleni rauhaa. Hän voi pudottaa minut alkuun ”myrskynsilmään” jotta hän voi alkaa muutosten kautta muuttamaan elämääni kohti rauhaa. Uskon, että Jumala on olemukseltaan sellainen, että Hän välittää ja Häntä koskettaa inhimillinen hätä. Se hätä mitä tunnen ja koen. Hän ei jää vain sinne ylhäiseen korkeuteensa, vaan Hän ulottaa voimansa ja apunsa ihan maan tänne syvyyksiin asti.

 

Niin kävi tälläkin viikolla, kun alkoi tuntumaan, että omat voimani eivät jaksa enää kantaa. Taivas repesi sateen jälkeen ja aurinko tuli esiin. Ystäväni soittivat juuri silloin, kun itsestä tuntui, että en meinaa enää jaksaa. Samoin oli Kun olin sairas. Tuli tunne, että juuri silloin he tarttuivat käteeni, lohduttivat, puhuivat voimaa ja työnsivät eteenpäin. Nostivat ylös, kun oma usko ja toivo alkoi horjua. Mulle usko, ei ole avain helppoon elämään!  Se on avain mahdollisuuksiin ja luottamukseen. 
Onneksi olen näiden vuosien aikana oppinut, että myrskyn keskelle muodostuu aina tyyni kohta, jota kutsutaan myrskyn silmäksi. Vaikeiden tunteiden aikana olenkin alkanut oppimaan, että se sama tyyni kohta on myös minussa itsessä. Jossa voin valita, lähdenkö mukaan myrskyn pyöritykseen, vai pysynkö rauhallisena ajatuksista ja tunteista huolimatta. 

 

Kun elämä painaa meidät alas, meillä on kuitenkin Jumala, joka näkee tilanteemme ja tahtoo auttaa. Kun sisäinen tyhjyytemme ja ongelmamme yrittävät nielaista meidät kuten upottava muta, meillä on rakastava Jeesus Kristus. Hän tarttuu meihin kiinni yhä uudestaan ja uudestaan ja nostaa ja auttaa. Hän ei ole tänäänkään muuttunut, vaan yhä pelastaa jokaisen Häntä avukseen huutavan. Jos meillä ei ole tänään hädässämme ja köyhyydessämme muuta kuin epätoivoinen avunpyyntö, se riittää. 

 

”Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän ja sitoo heidän haavansa.”

❤️

…Jumala huolehtii lopusta….tähän mä uskon!!

 

Uskotko sinä?