Näin viime yönä unta. Unessani oli elämäni ensimmäistä kertaa karhu. Ihmettelin sitä miten kesy se oli. Se kulki kaduilla ihmisten perässä ja hakeutui ihmisten lähelle ja vaikutti jopa tietyllä tapaa väsyneeltä. Näin sen ikkunasta ja juoksin pihalle. En pelännyt, vaan olisin halunnut mennä sitä silittämään. Lopulta karhu laitettiin muiden ihmisten toimesta häkkiin. Mietin, että eihän se tee muille mitään. Miksi näin toimitaan? 

 

Sanotaan, että karhun unessa näkeminen paljastaa sen, että pelkotilasi johtuu vaikutusvaltaisesta vastustajasta. Jos karhu seuraa sinua, voit luottaa elämäntoverisi uskollisuuteen. Karhun pois ajaminen kertoo siitä, että itseluottamuksesi on suuri. Oma uneni oli aika kuvaannollinen. Toisaalta koen, että pelkoni juontavat todella vaikutusvaltaisesta vastustajasta ja asenteeni sitä kohtaa on välillä sama kuin unessa. Ymmärrän sitä ja pystyn lähestymään asiaa samoin, kuin unessa karhu lähestyi ihmisiä. Toisaalta heikkoina hetkinä tunnen olevani välillä kuin häkissä, mistä etsin ulospääsyä ja siinä kohtaa koen tarvitsevani ihmistä joka auttaa aukaisemaan ja näkemään mieleni sisällä olevaa kaaosta ja luomaan yhteyttä. 

 

Tästä johtuen istahdin taas tällä viikolla pitkästä aikaa terapiatuoliin. Mieleeni tästä istunnosta jäi lausahdus; tajusin tämän ikäisenä kuin olen, että en voi harrastaa enää vuorikiipeilyä yksin. Vaan tarvitsen siihen toisen tukea. Samoin on avioliitossa, emme selviä yksin. Ilman toisen tukea. Voimme kaatuilla ja kompuroida, mutta voimme silti ojentaa käden toiselle ja auttaa nousemaan ylös.

 

Istuin mieheni kanssa yhtenä iltana saunassa. Piirsin saunan oveen kahdet tikkaat toisessa oli lyhyet askelmat ja toisessa tikkaissa oli suuret välit. Kummankin tikapuun päässä oli tavoite ja sanoin miehelleni, että nämä missä on pienemmät välit ovat helpoimmat kulkea ja nämä missä on suurempi väli ovat vaikeampi kiivetä. Jotta tavoitteseen voi päästä, kannattaa valita nämä. Missä on kapeammat välit. Mutta jokaisen tikkaan puoliväliin kannattaa varata paikka mihin pysähtyä ja prosessoida miten matka on kulunut ja miettiä miten sitä jatkan eteenpäin. Terapeuttini jatkoi, että tämä on oikein hyvä vertauskuva, mutta sinä olet myös se joka tikkaita pitelee, kun miehesi kiipeää ja siihen riittää usein yksi kysymys: miten minä voin auttaa sinua pääsemään tavoitteeseesi ja sinun on myös hyväksyttävä, että toinen ei aina ota apuasi vastaan. Mutta se kysymys jää elämään ja kun aika on oikea siihen vastataan. 

 

Rakkaus on lopulta tahtotila. Joka päivä pitää tahtoa uudelleen. Vaikeuksista on yhdessä selvitty. Tänä vuonna haasteet olivat sen verran suuria, että vain kaksin emme olisi selvinneet tarvitsimme kolmannen osapuolen jäsentämään ajatuksiamme. Aviomieheni kuitenkin vei sydämeni 10 vuotta sitten ja siksi olen valmis yrittämään. 

 

Olen ollut tämän viikon lomalla. Ilman mitään joulun stressiä. Kaikki oli tehty ennen joulua ja olen tietoisesti pysytellyt pois jouluruuhkista. Olen kaivannut vain lepoa, elokuvia sohvan nurkassa, joulun kauneutta ja hyvää ruokaa. Seuraavaksi on aika laskeutua rauhalliseen joulun viettoon ja nauttia niistä asioista mitkä tänä jouluna on hyvin. Huomisen vietämme perheemme ja läheisten parissa ja koska joulupöydässämme on tänäkin vuonna tyhjä tuoli. Käyn viemässä kynttilän isän haudalle. 

❤️

Näiden ajatusten myötä toivotan sinulle rauhallista ja tunnelmallista joulunaikaa!

❤️