Mitä sinä haluaisit tehdä tänään, kysyi ystäväni. Jäin ihan pohtimaan kysymystä…

 

Haluaisin nukkua pitkät ja hyvät yöunet. Syödä sen jälkeen ihanan aamupalan. Istua poreammeessa, saunoa ja mennä sen jälkeen johonkin rentouttavaan hoitoon. Haluaisin nauttia auringosta, lämmöstä. Kuunnella äänikirjoja meren äärellä ja olla tekemättä yhtään mitään. Ilman aikatauluja ja deadlineja.

 

Tiedostan sen mitä kaipaan. Olen oppinut, että minulla on oikeus kuunnella itseäni. Tunnistan milloin tarvitsen omaa tilaa, aikaa itselle ja omille ajatuksille.

 

Nyt olen väsynyt, kuormittunut ja koen, että näitä hetkiä on ollut viimeisten vuosien aikana liian vähän. Kun isä kuoli, aloitin opinnot. Minut valittiin ja uskoin sen olevan kohtalo tai tarkoitus. Enää en tiedä. Olen liian usein tällä matkalla ollut väsynyt ja kiukkuinen. Ihan liian usein mietin, lähdinkö kulkemaan matkaa minkä omat arvoni määrittivät?!  Vai kuljenko sittenkin matkaa, minkä uskottelin itselleni olevan minua varten. Toisaalta jos tämä tilaisuus olisi tarjottu ennen isän kuolemaa. En olisi niiden vuosien aikana tätä matkaa jaksanut kulkea. Niin raskasta oli kulkea sairaalaan ja kodin väliä muutaman vuoden ajan. Koen silti kasvukipuilevani. Enkä halua, että koko elämäni on työ ja opinnot. 

 

Tämä voi olla jonkun mielestä maailman naiivein ajatus, mutta ajattelen oikeasti, että asiat kyllä järjestyvät, kun valintoja tekee omien arvojensa mukaisesti. Jos taas toimii niitä vastaan, ahdistuu, uupuu ja masentuu. 

 

Ratkaisu nyt kuitenkin opintojen suhteen on tehty. Loppusuora on alkanut ja matkaa ei enää kannata jättää kesken. Se onko se oikea, jää nähtäväksi. Jos jokin asia ei palvele enää, tulen sen kyllä huomaamaan. 

 

Omia arvojani vastaan en pysty työskentelemään. Uupuneena ja väsyneenä harvemmin kuitenkaan näen oikeita ratkaisuja. Uskon kuitenkin siihen, että kun jostain luopuu tulee aina tilaa jollekin uudelle. Kun isä kuoli, olin aivan musertunut ja tuntui, että kykenenkö elämään enää omaa elämääni. Teki mieli luovuttaa. Sen sijaan valitsin jatkaa elämää. Ajattelin, miten isä haluaisi minun elävän ja tiedän, että hän olisi minusta nyt ylpeä.

 

Tiedän, että pimeys ja valo kulkevat yhdessä ja minulla on voima päättää kumpaan niistä jään kiinni. Ei elämä ole helppoa, mutta olen aina tahtonut olla se, joka yrittää nähdä hyvää erityisesti silloin kun on vaikeaa.

 

❤️