Tällä viikolla olen joutunut pohtimaan : Miten vastaan näihin elämän tuomiin uusiin haasteisiin? Entä näiden ihmisten odotuksiin? Miten toimin, että osaan vastata oikein ja pitää yllä myös sitä omaa tasapainoa.

Miten asetan myös ne rajat. Kuuntelen ja ohjaan oikein. Tasapaino on rajojen uudelleen asettamista yhtä uudelleen ja uudelleen. 
Hetkeksi pysähtyen, kunnes on taas aika luoda uudet rajat. Tiukentaa tai höllentää. Oman itsen ja muiden suhteen. Olla lempeä ja samaan aikaan jämäkkä.

Mikä on minulle tärkeää ja miten pidän sitä yllä? Millaisia rajoja aion itselleni asettaa, jotta hyvinvointi omassa elämässäni säilyy? Miten kaikista erilaisista tunteista huolimatta, elämääni juuri nyt mahtuu ne kaikenlaiset värit.

Viikonloppuna oli viime viikon harmaista väreistä huolimatta kiva päivä. Sain nauraa sydämen kyllyydestä ja jutella. Tuntui, että koko Helsinki oli niin super kaunis. Täynnä syksyn värejä, vaikka päivä olikin harmaa. Oli rauhallista ja lämmintä. Teatteri oli hyvä ja ruoka taivaallisen hyvää. Sain myös purkaa sydäntä ihmiselle, joka on jo vuosia ollut yksi mun ”sydänystävistä” hän ymmärtää. Kuuntelee ja on aidosti läsnä. Aina kun me tavataan meillä ei ole koskaan kiire. Aika kuluu kun me jutellaan, mutta sitä ei edes huomaa. On vain se hetki- meidän hetki! Ja meidän päivä! Ja niin se oli launtainakin. Tärkeintä vain se, että saimme taas olla yhdessä.

Nyt taas on tämä hetki. Nukuin viime yön hyvin. Todella  hyvin. Viikonloppuna kävin salilla ja sen jälkeen taas keskityin lähelläni oleviin ihmisiin. Puolisooni, jolla on haastava uuden elämänvaiheen alku. Niin se on. Se vaikuttaa taas meihin ja myös minuun. Onhan hänen perhe ollut myös mun perhe reilu kymmenen vuoden ajan. Meillä on ollut kaksi perhettä, mistä on hiljakseen muodostunut yksi yhtenäinen perhe. Siksi sellaiset päivät kun viikonloppuna oli on nyt kullanarvoisia, koska ne tukevat omaa hermostoa rauhoittumaan kaiken keskellä. Ja se tunteiden vastaanottaminen muilta ja niille tilan mahdollistaminen on nyt yksi tärkeimmistä tehtävistä kohtaamishetkissä. Ja se yhteinen aika. On myös helpompi olla, kun olen oppinut näkemään toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat, enkä niiden linssien läpi, jotka omat haavani ja uskomukseni ovat luoneet.

Aika moni asia tässä maailmassa on luotu kuitenkin sisältäpäin. Elämä heijastaa sisällä olevia viestejä, energiaa ja rakkautta — tai sen puuttumista.

Sen sijaan jos päättää puhua itselle samanlaisella ystävällisyydellä ja myötätunnolla kuin rakkaalle ystävälle. On silloin helpompi olla. 

Aina kun valitset myötätunnon kritiikin sijaan, saan edes hiukan  takaisin  rauhaa.

Kun kasvatan rakkautta sisälläni, myös maailma ympärilläni alkaa peilata sitä.

Oma sisäinen maailma on maaperä, josta kaikki kasvaa.
On tärkeää hoivata sitä hyvin.
🌱