Miltä susta tuntuu silloin, kun sulla on sisäinen rauha?
Mä ajattelen, että sisäinen rauha on tila, jonka jokainen kokee siellä omassa päässään, kehossaan ja sydämessään. Jokaiselle se tarkoittaa juuri sitä sellaista omanlaista asiaa. Mulle sisäinen rauha tarkoittaa sitä, että mulla on hyvä olla mun kehossa ja mun omien ajatusteni kanssa ja että mä oon varma siitä mitä mä teen ja mitä mä lopulta olen. Se on myös sellaista ajatuksen vaihtoa itseni kanssa, missä pohdin; onko tämä sellainen juttu minkä haluan ja voin oikeasti tehdä. Vai onko tämä asia mikä pitää tehdä. Miten pitkälle voin asioihin vaikuttaa ja missä kohtaa on hyvä päästää irti ja hyväksyä.
Ennen saatoin tehdä paljon asioita, vaikka en halunnut tehdä. Tein niitä vain sen takia, että halusin miellyttää.
En uskaltanut sanoa ei, enkä uskaltanut sanoa etten nyt halua tai jaksa tehdä tätä tai tuota. En uskaltanut asettaa rajoja, pistää omia tarpeitani ja ajatuksiani etusijalle. En uskaltanut seisoa itseni puolella. Enkä luottanut omien ajatuksieni ja mielipiteitteni olevan tarpeeksi hyviä, jotta voisin painottaa niihin. Tänään mulle sisäinen rauha on sitä, että seison itseni puolella ja mun hermosto on balanssissa. Uskallan tuntea ja kohdata tunteeni. Eli käytännössä kun vauhti kiihtyy, ne vagushermot (ja ne tunnistetut omat haitalliset ajatusmallit) painavat jarrua. Mielenhallinnassa ja stressinsiedossa onkin pitkälti kyse tästä, tahdosta riippumattoman hermoston kahden eri puoliskon välisestä tasapainoilusta. Voin itse rauhoittaa hermoja esimerkiksi hengitysharjoituksin. Tai ihan muuttamalla omia ajatuksiani ja näkökulmia eri asioihin. Tai yrittämällä hyväksyä tunteeni.
Tämä tie on oikeastaan alkanut siitä, että olen alkanut miettimään omien arvojen mukaista elämää, mitä mä haluan, mitä mä jo osaan, mitä mä mietin. Eli se, että mä oon uskaltanut alkaa luottamaan itseeni ja omaan minään. Se on samalla lisännyt itsemyötätuntoa. Uskaltanut olla itsekäs, olematta kuitenkaan itsekeskeinen. Koska lopulta itsekkyys ei ole sitä mitä haluan. Haluan lähestyä asioita myös muiden tarpeista ja tunteista käsin.
Mutta olen ymmärtänyt myös sen, että mun tarvitsee olla kiltti ja hyvä myös itselleni – ei vain kaikille muille. Mä olen oppinut myös kuuntelemaan mun vahvinta ääntäni: intuitiota. Tai sisäistä lasta miksi sitä kukin haluaa kutsua. Kuuntelemalla mun omaa vaistoa asioista ja kuuntelemalla mun omaa sydäntä asioista, oon oikeastaan löytänyt tien kohti sisäistä rauhaa. Kohti itseäni ja mielentyyneyttä.
Enkä todellakaan aina ole 100% zen. En todellakaan ja joka päivä koe omaavani sisäistä rauhaa ja vankkaa, vapisematonta mieltä, mutta nykyään tunnistan sen levottomuuden itsessäni ja koen sitä läsnäoloa enemmän kuin sen puutetta ja osaan tehdä valintoja kohti sitä. En myöskään ota herkästi kierroksia pienistä asioista ja saa tunnetartuntaa toisesta, vaan pystyn vaihtamaan näkökulmaa asioihin ja hyväksymään asioita paremmin. Myös tämä viikko työssäni on ollut itselleni merkityksellinen. Miten paljon mä ollenkaan kasvanut ja pystyn kuin saamaan itsestäni voimaa. Miten nopeasti saan itseni kytkettyä siihen turvan tilaan siinä työni kaaoksen keskellä.
Osaan myös rajata, ottamatta kierroksia enää turhasta. Kiinnitän huomioni onnistumisiin. Teen oikeastaan juuri sen mikä mulle kuuluu ja päästän irti muusta. Enkä jaksa murehtia pikkuasioita. Välillä ihan mietin, että miten jotkut jaksavat kiinnittää huomiota sellaiseen ei- oleelliseen.
Olen oppinut pitämään työpäivän aikana niitä pieniä mikrotaukoja arjen keskellä, milloin yhteys itseeni taas palautuu. En tarvitse siihen kahvitaukoja, vaan sellaisen pienen hetken missä kiinnitän huomion itseeni ja osaan tehdä valintoja palautumiseen töiden jälkeen. Tänään ja eilen kävelin suoraan töistä vihersmoothien äärelle ja illalla istahdin saunanlauteille.
Olen nykyisin huono lähtemään baareihin tai paikkoihin mitkä lisäävät sisäistä levottomuutta. Olen huomannut myös siinä ajattelevani enemmän itseäni. Kaipaan elämääni sellaisia pieniä asioita mitkä lisäävät rauhaa ja turvaa ja maadoittavat. Oma koti on paikoista paras ja viihdyn kotona. Samoin ne läheiset, jotka seisovat tukenani ja se ystävien seura ja asiat mitkä tuottavat itselle mielihyvää.
Ystäväni sanoi eilen; kiitollinen sinusta ja siitä, miten menet aina elämässä eteenpäin. Tästä koen myös itse kiitollisuutta, siitä että olen löytänyt itseni näiden vuosien jälkeen ja aika usein sitä ohjaa ajatus, että pyrin elämässä eteenpäin. Teen valintoja jaksamiseni ja terveyteni parhaaksi. Teen sen minkä pystyn ja lopun yritän hyväksyä. Tarkoituksena kuitenkin, elää sitä omien arvojen mukaista elämää! Koska ei viisaus ole lopulta sitä, että opin tekemään kaiken oikein, vaan se on sitä, että opin olemaan armollinen ja antamaan myös itselleni anteeksi.
Ja osaan seisoa myös itseni puolella.
❤️
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.