Kirjoitin eilen opintopäiväkirjaan;

” Eivät asiat meitä vaivaa, vaan se mitä ajattelemme!” 

Pääsin osaksi istuntoa, minkä kautta pääsin kosketuksiin itseni kanssa. Ymmärsin jotain todella tärkeää, että vaikka miten tiedät tunteista, mutta et tunnista omia haitallisia ajatusmalleja. Ei mikään muutu! 

Lopulta aika usein monessa asiassa, tunnetta edeltävä ajatus on haitallinen ajatus. 

Oleellista onkin nähdä aina tunteen taakse. Mikä on tarve tunteen takana. Vahva emotio on aina merkki siitä, että takana on vahvoja arvoja, mitkä ei ole nähdyksi tai kuulluksi. Emootio on jokin tuntemuksen aikaansaama tietoinen elämys ja toimintaenergia taas sitä, mitä teemme tämän johdosta. Tunteet ovat energiaa ja niillä on tärkeä tehtävä. Mutta tärkeintä on pohtia, onko kyseinen tunne käyttökelpoinen juuri siinä hetkessä. Onko tunne oikea itse tilanteeseen nähden? Jos pelkään. Juokseeko perässäni mörkö oikeasti, vai onko tunteessa kyse siitä, että olen ajatusteni kautta saanut luotua mörön mitä pelkään. Sekin on normaalia. Aivot reagoivat ajatuksiin ja saavat aikaan tunteen, koska mörkö on luotu omien ajatusten kautta. Tämä onkin se tarinan toivo, mörkö voi myös näkökulman vaihtamisen kautta muuttua erilaiseksi. Kiltiksi nallekarhuksi, jolla on tarve kuulua jonkin syyn vuoksi joukkoon.

Tämän viikonlopun aikana on vapautunut paljon energiaa ja tilaa hengittää. Kaikki ihmiset eivät pidä minusta, kaikki ihmiset eivät pidä edes itsestään. Ja sille en lopulta voi mitään. En voi muuttaa toisen tapaa toimia, voin vain muuttaa itseäni. Ja on aika varmaa, että tuskin koskaan saisin arvostusta häneltä, jolla itsellään ei ole arvostusta edes itseään kohtaan. Silloin kun en enää odota ja oleta, vapautuu myös itselle energiaa. Onnellisuuteen vaikuttaa paljon myös se, että osaa laskea myös oletusarvoa ja ymmärtää, että voin vaikuttaa omiin ajatuksiin ja niiden kautta nouseviin tunteisiin ja mulla on vapaus valita! 
 

❤️