tiistai, 7. tammikuu 2020

Se läsnäolon helppous...


Se läsnäolon helppous on täällä niin erilaista kun kotona, samoin kehoni palautuminen. Kävelen paljain jaloin rannalla Gran Canarialla ja keskityn vain aistimaan viileää, kosteaa hiekkaa varpaideni välissä, tuoksuttelemaan suolaista merta sekä nauttimaan ja tuntemaan auringon lämpöä ihollani. En mieti, enkä pohdi mitään muuta. 

Viimeisen pari kuukautta palautuminen kotona on ollut huonoa. Heräilen, pyörin sängyssä ja tunnen kuinka koko kehoni on jumissa. Pää ottaa tunteista koppia ja ajatukset käynnistävät kehon hälytysjärjestelmän. Vaihdevuodet ja lämmin makuuhuone eivät millään tapaa helpota tätä yhtälöä, päinvastoin. Nämä kaksi asiaa  tekevät öistä vielä levottomampia. Sanoin miehelleni tänään, että en tiedä mikä täällä on se juttu mikä palauttaa ja auttaa nukkumaan paremmin. Viileä suorastaan kylmä makuuhuone vai aurinko ja sen tuoma vaikutus aivoihin ja kehoon kokonaisvaltaisesti. Niin tai näin, palautumiseeni riittää täällä jo ihan muutama päivä. Sen todistaa aktiivisuusrannekeeni. 

Vuosi on käynnistynyt siis levollisesti. Osallistuin vuoden alkuun kahteen kivaan haasteeseen ystäväni johdosta ja olen käynnistellyt tässä lomalla samalla niitä. Olen saanut taas auringosta voimaa. Joka päivä on liikuttu ja juostu pitkin ihania vuoristoteitä. Tein jopa pitkästä aikaa omat ennätykset juoksun suhteen. Nyt jännätään kestääkö selkä ihan oikeasti.  Syönyt olen terveellisesti ja nollannut hetkeksi pääni kaikista huolista. Kehoni on palautunut ja uni on pitkästä aikaa ollut virkistävää. 

Rakastan lämpöä ja aurinkoa ja nyt on taas mitä odottaa, varasimme matkan taas aurinkoon. Ihan pian on taas kotiinlähdön aika.

 

9395C3AA-8A22-4F5E-976B-320288E483DB.jpg

sunnuntai, 29. joulukuu 2019

Vuosi 2019...


Tämä vuosi on ollut tapahtumarikas. 
Välillä on ollut niitä päiviä, kun mikään ei ole huvittanut ja kaikki on tuntunut olevan huonosti ja päiviä jolloin on pelottanut ja suru on tuntunut kuristavan hengiltä. Silloin on tuntunut, että kaikki pistää elämässä vastaan ja tulee vain vastoinkäymisiä ja olisi tehnyt mieli heittää  hetkeksi hanskat tiskiin. Tiedän, että mulla on ollut myös lupa tuntea näitä tunteita ja nämä kaikki kokemani tunteet kuuluvat elämään. Vaikka nämä tunteet ovat joskus olleet pinnalla, olen silti kaiken keskellä voinut tuntea kiitollisuuden tunteita, välillä niitä  ihan tarkoituksella etsien. Koska kun olen löytänyt sen kiitollisuuden, on näistä vaikeista tunteista helpompi päästä eteenpäin. On tullut tunne, että Elämä jatkuu sittenkin...


Elämässä tulee paljon myös ajanjaksoja, jolloin ei aina tarvitsekaan jaksaa esittää iloisempaa, mitä juuri silloin on, eikä siitä positiivisuudesta tarvitse todellakaan tehdä mitään taakaksi muodostuvaa pakkomiellettä. Jos olen huomannut olevani syvästi uupunut tai masentunut, olen silloin tarvinnut ihan ammattitukea, mihin ei pelkät kiitollisuusharjoitukset itsekseen riitä. Meillä ihan kaikilla niin sulla kuin mulla on elämän varrella välillä surua ja vastoinkäymisiä, elämässä on myös upeita ilon ja onnistumisen hetkiä ja elämässä on myös välillä sitä tasaista arkea. Mutta lopulta se mikä tekee näiden kaikkien asioiden summasta ihmeellisen? On Kiitollisuus, sen tunteminen ja kiitollisuuden voima!!! Elämä on lopulta oikeasti aika ihmeellinen. Kun sitä alkaa oikein syvästi pohtimaan. Kaikki ne tapahtumat ja ihmiset. Ja Kaiken summa on itse 
elämä. 


Kiitollisuus on vahva voima, joka antaa kun sitä tuntee. Kun uskallat täyttää mielesi kiitollisuuden ajatuksilla, usein paha mieli siirtyy sivummalle, eikä kiitollisuus anna sille sijaa. Ja kun alat tuntea kiitollisuutta siitä, mitä sinulla jo on, alat huomaamaan, että elämääsi saapuu ihania uusia asioita. 

Mitä jos sen sijaan olisikin kiitollinen kaikesta siitä mitä jo on? Miten paljon enemmän se voisi antaa elämään? Jo tänään? Nyt heti?

Näin vuoden lopussa itse olen kiitollinen perheestäni. Siitä, että saimme tänäkin vuonna viettää yhteisen joulun, isänpäivän ja monta muuta juhlapyhää. Kiitollinen olen myös tunteista, mitä tämä kaikki minussa on herättänyt. Sen kautta olen taas lähempänä itseäni. Kiitollinen olen niistä lukuisista ihmisistä ja ihmiskohtaamisista mitä tähän vuoteen on mahtunut ja niistä rukoilevista käsistä jotka ovat muistaneet perhettäni ja ojentaneet auttavan kätensä ja olkapään mitä vasten on välillä voinut nojata. Sekä Suomen sairaaloista, lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta jotka isääni ovat tämän vuoden aikana hoitaneet.  Ja niistä katseista ja lohduttavista sanoista mitä olemme teiltä saaneet. Kiitollinen olen myös päivistä jolloin olemme perheenä saaneet viettää ihan sitä normaalia arkea ja jokaisesta
hetkestä kun olemme saaneet nauraa yhdessä. Ja myös niistä herkistä hetkistä jolloin olemme itkeneet yhdessä, sen kautta on muodostunut yhteys sydämestä sydämeen. Kiitollinen olen myös meidän uudesta ihanasta  kodista ja koirista. Sekä ystävistäni. Sinusta jonka kanssa saan jakaa ne syvimmätkin ajatukset ja sinusta joka luot minuun uskoa, kun en itse jaksa uskoa ja sinusta joka kuuntelet ja pelkällä läsnäolollasi saat aikaan tunteen, että tästäkin selvitään ja sinusta jonka kanssa saamme aina nauraa vedet silmissä maailman typerimmillekin jutuille ja sinusta joka jaksat seuraani, vaikka en sanoisi yhtään mitään. Ja sinusta joka useasti soitat ja kyselet kuinka voin. Kaikilla teillä on paikka sydämessäni. Kiitollinen olen myös sinusta rakas siskoni ja voimasta joka kumpuaa uskosi kautta.  Kiitollinen olen myös tädin muruista. 

Kiitollinen olen myös terveydestäni ja niistä päivistä kun ei ole kipuja ja särkyjä ja siitä, kun saan nukkua yöni levollisesti ja saan liikkua ja lähteä töihin ja minulla on työpaikka missä voin olla minä ja tulen kohdatuksi sellaisena kuin olen. Sekä avioliitostani ja sinusta rakas aviomieheni. 
Kiitollinen olen taivaan isälle joka ikisestä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta. Niissä kaikissa on ollut aina jotain hyvää. Vaikka en aina sitä ole aina edes tajunnut sanoa. Anteeksi pyydän mieheltäni niin monesta turhasta riidasta, äkkipikaisesta ja tempperamentisesta luonteestani ja kaikista virheistäni. Kiitollinen olen myös niistä positiivisista sanoista, katseista ja kannustuksesta ja yhteisistä hetkistä niiden ihanien ja tärkeiden ihmisten parissa. Kiitollinen olen myös itselleni, että olen osannut olla armollisempi itseäni kohtaan ja olen osannut kuunnella omia voimavarojani. Tämänkin vuoden aikana olen oppinut ystävyyssuhteistani ja sen mitä on aito välittäminen ja kuka on aidosti ja vilpittömästi iloinen puolestani ja kuka pitelee pystyssä jos omat voimat ei riitä. Kiitollinen olen myös siitä, että saan vuoden lopussa istua tässä ja todeta, että kaikki on juuri nyt hyvin !

❤️

 

perjantai, 27. joulukuu 2019

Kun minä katselen taivasta...

Psalmit 8:4-5 Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
– mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen. 

❤️

Mun usko on tämän vuoden aikana ollut sellainen mun turvakallio mihin olen kiinnittynyt, kun on tuntunut etten jaksa. 
Mun usko on luottamusta sellaiseen, mikä ei ole aisteilla havaittavissa. Se on osallisuutta näkymättömään armon todellisuuteen. Ilman uskoa, tuskin olisin jaksanut. Myönnän, että elämääni mahtuu myös hetkiä jolloin kamppailen epäuskon kanssa. Paljon pohdin mihin asti mun oma usko riittää ja riitänkö minä? Elämässä kun voi tapahtua milloin tahansa mitä tahansa. Kohtaamme asioita, jotka tulevat pyytämättä ja yllätyksenä ja joita emme koskaan olisi halunneet kohdata. Näin on käynyt myös minulle. Silloin epäusko astuu herkästi kuvaan. Vaikka kärsimyksiltä, surulta tai tuskalta tuskin säästyy täällä kukaan. 
❤️

Kaikkeen emme voi elämässä vaikuttaa emmekä aina voi päättää asioista, joista haluaisimme pystyä päättämään. Välillä meillä ei ole sitä kärsivällisyyttä odottaa lopputuloksia. Moni prosessi on kuitenkin hidas eikä kiirehtiminen usein edes auta. Joskus asia, mikä tapahtuu tänään, saa ratkaisunsa vasta pitkän ajan päästä ja sitä on vain siedettävä. Aina emme edes tiedä, miksi jokin asia tapahtui tai miksi jokin asia ei tapahtunut. Sillä voi silti pidemmällä aikavälillä olla jokin tarkoitus, mitä siinä hetkessä emme vain tiedä. Joskus ei voi sanoa muuta kuin että näin on nyt ja tämän kanssa on elettävä. Ja minulle annetaan voimaa mennä tämän läpi. Ja jos muistan ristiä käteni, voin kokeilla mitä tapahtuu.

❤️

"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."

 

❤️

 

keskiviikko, 25. joulukuu 2019

Jouluyö...


”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. 

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”.......

Joulu. Se ihana juhla. Jouluun liittyy paljon tunnelatausta. Joulu on aikaa olla yhdessä. Joulu on tiettyä tunnelmaa, tuoksua ja muistoja. Joulunahan kuuluu iloita. Lasten ilo ja tuikkivat silmät ja ne ihanat joulun perinteet. Perinteet voivat kuitenkin tuoda pintaan muistot ajasta ennen, ajasta menneiden joulujen, niin hyvässä kuin pahassa. Joillekin joulu tuo mukanaan kipeitä muistoja. Se näyttää karulla tavalla myös haavat, jotka eivät ole välttämättä edes parantuneet saati arpeutuneet. Se nostaa esiin tunteet, jotka on jääneet kohtaamatta. 

Tämä joulu nosti itsessäni esiin kiitollisuuden, siitä että saimme perheenä olla yhdessä. Mutta myös tunteita mitkä eivät ole vielä parantuneet ja pelkoja tulevasta ja ahdistusta. Vaikka miten yritti elää hetkessä, ajatukset veivät välillä mukanaan. Mitä vuoden päästä? Olemmeko kaikki tässä silloin enää? Ja kun päivän päätteksi heitimme vanhempani kotiin, purskahdin itkuun. Sanoin miehelleni, on niin väärin sanoa tämän kiitollisuuden takaa tunteita jota nyt tunnen. Mutta olen niin vihainen. Vihainen siitä, että isäni joutuu kokemaan tämän. Surullinen, surullinen siitä että joudun luopumaan vanhemmistani. Ahdistunut, ahdistunut siitä että jonain päivänä jos itse olemme samassa tilanteessa emme tiedä onko kukaan meitä silloin auttamassa. Ja peloissani. Yksinäisyys pelottaa ja ahdistaa, koska tiedän että tänäkin jouluna on heitä jotka kaipaavat tänäkin jouluna perheenjäsentä, joka on kuollut. Voi olla, että tuleva vuosi ja joulu tuo esiin sen, että tästä joukosta, perheestä on yksi poissa. Jos kuolema ajoittuu jouluun, tulee siihen silloin syvä tumma sävy. Joulu ei ole enää entisensä. Joulu on silloin osa surua. 
 
Mun pitäisi ehkä nyt olla se reipas ja luoda toivoa ja nähdä ympärilläni kiitollisuutta ja samaan aikaan olen peloissani. Niin peloissani, että joudun välillä ihan istumaan kunnolla tuolissani, että tunnen jalat lattiaa vasten ja antaa sen surun nousta esiin.

Jos voisin, oksentaisin tämän  tunteen ulos. Mutta en voi, en voi kun yrittää hyväksyä tunteeni ja purkaa niillä jollakin tapaa, käsitellä asioita ja luottaa, että meistä pidetään huoli myöskin ensi jouluna. 

❤️

B21428DC-7453-4CB8-A925-9EF8A2F160FC.jpg

sunnuntai, 8. joulukuu 2019

Uudessa elämänvaiheessa...

Fsh arvojesi perusteella voidaan todeta, että sinulla on vaihdevuodet! Näin se elämä etenee. Enkä ole edes vielä lähellä 50-vuotta. Vaihdevuodet ja uuteen elämän vaiheeseen totuttelu. 

Vaihdevuosien aikana lihasten määrä kudosmassasta vähenee ja lihasten laatu heikkenee. Vastaavasti rasvan määrä kehossa kasvaa herkemmin, ellei ryhdytä voimakkaisiin vastatoimiin. Karkeasti sanottuna kilo/vuosi. Käytännössä se tarkoittaa liikunnan määrän lisäämistä. Onneksi itse olen liikkunut jo vuosia ja liikun edelleen. Rakastan liikkumista. 

Unettomuutta, mielialan vaihtelua, rytmihäiriöitä, keskittymisongelmia, nivelsärkyä, muistiongelmia, painonhallinnan vaikeutumista, nivel- ja lihaskipuja, mielialaoireita, pahenevia PMS-oireita. Nämä kaikki voivat olla merkkejä vaihdevuosien alkamisesta. Muistan kun vuosia sitten sanoin jo lääkärille, että minussa taitaa olla termostaatti rikki. Lääkäri oli sitä mieltä, että olin liian nuori vaihdevuosiin. Vaikkakin kyse on jo silloin ollut esivaihdevuosioireista. 

Vaihdevuodet ovat usein iso myllerrys naisen elämässä. Oireista tunnetuimpia ovat kuumat aallot, mutta on tärkeä osata tunnistaa myös muut oireet. Työkaverini sanoi. että hän luuli tulleensa hulluksi. Syy olikin vaihdevuodet. Kuukautisten loppumista edeltää yleensä 4−10 vuoden ajanjakso, jolloin kuukautiset usein ensin tihenevät, jonka jälkeen kierto alkaa pidentyä tai kuukautiset jäävät toisinaan kokonaan pois. Vaihdevuodet voivat siis alkaa jo 40 tietämissä. Joillakin jopa sen alle.

Monilla naisilla vaihdevuosioireisiin auttaa terveellinen ruokavalio, läheisten tuki ja ymmärrys, tunteiden käsittely ja asioiden hyväksyminen, hien pintaan tuova liikunta tai esimerkiksi pilates. Toisilla helpotusta tuo kofeiinin, alkoholin tai voimakkaiden mausteiden välttäminen. Krapula tulee vaihdevuosien aikaan herkemmin. Koska elimistön nestemäärä vähenee. Sen olen itsekin huomannut. Moni on kertonut, että alkoholin oton jälkeen kärsii suunnattomista kuumista aalloista ja hirvittävästä yöhikoilusta, Huvittavinta, että siihen riittää jo yksikin pieni tilkkanen. Ei monta pullollista.

❤️
Estrogeenin määrän muutokset aiheuttavat autonomisen hermoston toiminnassa muutoksia, joiden johdosta muun muassa elimistön lämmönsäätely häiriintyy. Tämän muutoksen naiset kokevat yleensä kuumina aaltoina, joihin liittyy usein hikoilua. Vartalon yläosista alkavaan yleensä kaulalle ja kasvoihin nousevaan kuumaan aaltoon liittyy usein myös pulssitason nousu, vaikka verenpaine ei kuitenkaan tilanteessa nouse Kutiseville tai kuiville limakalvoille helpotusta voi saada apteekista ilman reseptiä myytävistä paikallisestrogeenivalmisteista. Estrogeenituotannon väheneminen aiheuttaa myös lihas- ja luukatoa, minkä takia on tärkeää tarvittaessa käyttää kalsium- ja D-vitamiinilisää. 

Toiset tulevat ärtyisiksi, pinna on paljon herkempi, toiset taas jäävät sohvaperunoiksi, ettei mikään voisi vähempää kiinnostaa. Alakuloisuus, paniikin tunteet ja lamaantuminen ovat hyvinkin tyypillisiä alkuvaiheen oireita. 

”Paras tapa valmistautua vaihdevuosiin on huolehtia painonhallinasta. Ylipaino pahentaa vaihdevuosioireita ja etenkin vyötärölle kertyvät vatsamakkarat ovat monen muun sairauden riskitekijä. 

Elimistön pitöisi saada myös kylliksi kalkkia, joko ravinnon mukana tai tabletteina. Syy on se, että vaihdevuosien aikana  parin vuoden ajan luumassaa saattaa hävitä jopa 5 prosenttia vuodessa. Se on aika paljon. Tämä johtuu estrogeenituotannon vähenemisestä. Keskimääräinen häviämisprosentti on kaksi vuodessa.

Vaihdevuosiin asti naiset ovat melko hyvin suojassa sydän- ja verisuonitaudeilta, kiitos estrogeenituotannon. Vaihdevuosien jälkeen tilanne muuttuu, ja sydänsairauksista tuleekin usein naisten todennäköisin kuolinsyy. Estrogeenihormoni antaa jonkin verran energiaa, joten kun sen tuotanto loppuu, joillakin naisilla väsymisen tunteet lisääntyvät, joillekin taas tulee unihäiriöitä.  Suuri osa naisista kokee vaihdevuosien aikana myös hikoilupuuskia.

❤️
Kun ikää tulee, iho kuivuu kollageenin menettäessä vähin erin joustavuutensa. Estrogeenin puute saattaa jonkin verran nopeuttaa tätä tapahtumaa ja estrogeenikorvaushoito hidastaa sitä. Tosin hyvin rajallisesti siksikin, että myös perintötekijät vaikuttavat kollageenin laatuun. Onneksi aloitin säännöllisen kasvohoidon ja laadukkaat ihonhoidosta tuotteet jo vuosia sitten. Nyt sen huomaa miten tärkeää se oli. Estrogeenikorvaus ei auta enempää kuin ihovoiteet ja terveet elämäntavat. Ihostaan huolehtii parhaiten, kun ulkoilee ja nukkuu tarpeeksi ja syö terveellisesti sisällyttäen ruokavalioon marjoja, vihanneksia ja E-vitamiinia. Auringon ottoa pitäisi välttää ja ehdottomasti suojata iho aurinkovoiteilla. Tupakointi on yksi pahimmista rypistäjistä. Viimeistään vaihdevuosien aikana kannattaisi lopettaa. 

❤️
Menopaussi-sana tulee kreikankielisistä sanoista mĕn tai menos, joka tarkoittaa kuukautta, ja  pausis, joka tarkoittaa pysähtymistä. Ja näin se on, vaihdevuodet tietyllä tapaa pysäyttää. Elämässä alkaa uusi vaihe. 

Vaihdevuodet ei ole sairaus vaan luonnollinen, naisen elämänkaareen kuuluva ajanjakso. Tämän ajanjakson kokee elämässään ihan jokainen nainen.  
❤️

FBB6525C-9991-454D-B9F1-A30A99CEFB15.jpg