keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Kun osaa pyytää..

Heräsin aamulla pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen. Hetken päästä huomasin, että koirani vatsa oli kovin kipeä. Mummeli makasi sohvalla ja ei halunnut tulla ruokakipolle. Hetken päästä se halusikin ulos ja vatsa tuntui olevan ihan sekaisin. Sydänlääkkeet sain onneksi annettua, vaikka ruoka jäi syömättä. Mietin, että miksi juuri tänään?! Mieheni on työmatkalla ja itselläni pitkä työpäivä. Illalla iltapalaveri. Se löysä vatsa ja sen johdosta tulleet siivoamiset  tuntuivat oikeastaan pieneltä murheelta, sen rinnalla, että jouduin jättämään toisen kotiin sairaana ja en päässyt tarkkailemaan toisen vointia. Lähdin töihin hokien, että kaikki menee kyllä ihan hyvin ja töissä kuulin, että iltapalaveri olikin peruuntunut ja pyysin ääneen, että toivon niin pääseväni töistä lähtemään paljon aikaisemmin kun oli suunniteltu. Toiveeseen vastattiin, vaikka työkaverinikin oli sairastunut ja poistunut paikalta. Pääsin aikaisemmin kotiin hoitamaan minulle tärkeää, pientä potilasta. ❤️

Oikeastaan yksi tie onnelliseen elämään on osata pyytää mitä haluan. Jos toivon tai haluan jotakin, sanon sen ääneen. Vaikka pyyntö joskus tuottaisi jopa häpeää, olen silti opetellut sanomaan mitä haluan. Koska toinen harvoin osaa tulkita ajatuksia. Kun sanoo ääneen mitä toivoo tai haluaa, se opettaa myös toista sanoittamaan ajatuksiaan. Silloin ei kummankaan tarvitse opetella tulkitsemaan toisen ajatuksia, vaan ne perustuvat faktatietoon. Usein paras tapa saada on pyytää. 

Tänään ajattelin valita meidät ykköseksi. Tehdä töissä sen mikä riittää ja lähteä kotiin heti kun se on mahdollista. Tänään olen iloinen, että saan ottaa pienen karvakorvani kainalooni ja saan vielä tänäänkin uskoa, että kaikki menee kyllä ihan hyvin. ❤️

keskiviikko, 13. syyskuu 2017

Mitä jos..

Mitä jos menettäisit kaiken ja myöhemmin saisit kaiken takaisin, mistä asioista tuntisit kiitollisuutta? Mitä jos kuolisit huomenna, olisitko tyytyväinen siihen mitä olet ja siihen mitä jätät jälkeesi? Pohtimisen arvoisia kysymyksiä ..

 

Läheisen sairastuminen tai kuolema pysäyttää. Mutta silti asian omakohtainen sisäistäminen on ihmiselle usein vaikeaa. On helpompi takertua ajatukseen, että edessä on aina uusi päivä. Entäpä jos ei olekaan. Niin kauan kuin elän, voin joka aamu tehdä elämässäni valintoja. Jos liian monena aamuna en halua valita jotakin asiaa elämääni, sen asian aika voi olla lopulta kuolla. Elämän rajallisuuden eteen pysähtyminen, tarkoittaa omalla kohdallani myös sitä, että voin valita asioita omaan elämääni. Voin keskittyä siihen, mistä todella välitän ja mitä elämääni haluan. Elämä on luopumista. Jota voi harjoitella. Se on luopumista asioista ja hyppäämistä epämukavuusalueelle. Itselleni on ollut tärkeää tietyin väliajoin miettiä mistä voisin luopua. Olen antanut vanhan kuolla ja antanut tilaa uudelle. Voisitko itse päästää irti vanhasta? Jotta tilalle voisi tulla uutta tai uudempi elämän vaihe. Elämässä ei ole lopulta loputtomasti aikaa. Elämä on tässä ja nyt!

 

Tapasin eilen pitkästä aikaa entisen työkaverini ja nykyisen ystäväni. Jota en ole nähnyt aikoihin. Meissä on paljon samaa. Rempseyttä, puheliaisuutta ja rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin. Itselläni on tapahtunut paljon siitä hetkestä kun viimeksi nähtiin. Samoin hänellä. Paljon uusia kysymyksiä, riskin ottamista ja myös sitä luopumista. Samaan aikaan ehkä menettää jotakin, mutta tilalle aukeaa ja tulee uutta. Siinä  jutellessamme aika meni tosi nopeasti. Kun halasimme ennen lähtöäni. Ystäväni sanoi, että ajattele. Muistatko mistä me lähdimme. Tässä on ihan kuin kaksi eri ihmistä tänään ja vau, mitä kasvua meissä on tapahtunut koko tänä aikana. Niimpä, sanoin ja lisäsin, että mikään tie ei ole ollut turha. Kun yksi ovi on sulkeutunut, on toinen parempi ovi avautunut.

 

Itsestäni on alkanut tuntumaan, että kun hyväksyminen, levollisuus ja tietynlainen rakkaus saa kaiken tämän kautta minussa itsessäni tilaa jouduinkin kohtamaan sen, mikä minussa ei ole tullut hyväksytyksi tai nähdyksi. Kun minussa oleva ❤️ laajenee, kasvaa minussa oleva turva kohdata sellaista kipeää minkä hyväksymiseen en itse ole aiemmin pystynyt. Tai mihin ei ole ennen ollut edes voimavaroja. 

 

sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Hyvää matkaa...

Yritin luoda sinuun toivoa. Uskoa ja halua elää. Samaan aikaan olin huolissani, vaikka en edes sinua kunnolla tuntenut. Silti, tarjouduin olemaan olkapääsi ja halusin kertoa oman kokemukseni kautta, että toivoa on silloinkin kun elämä näyttää mustalta. Se ei riittänyt ja luovutit. Kuulin tänään, että olet nyt poissa. Se herätti minussa surua ja kysymyksiä. Olisinko voinut auttaa vielä jotenkin, että et olisi päätynyt ratkaisuusi. 

Eräs minulle osittain tuntematon ihminen sanoi minulle, että sinulla on niin viisaita ajatuksia ja kultainen sydän. Sanoin, että nämä ajatukset eivät ole syntyneet hetkessä. Ne ovat syntyneet kovan paineen, eletyn elämän ja vierellä olevien ihmisten kautta. Kun on itse tipahtanut pohjaan ja tuntenut musertavan toivottomuuden ja selvinnyt siitä, herää huoli heistä ketkä ovat samassa tilassa. Minä selvisin. Kaikki eivät jaksa ja kaikki eivät selviä. Tänään se lause konkretisoitui eri tavalla omassa elämässäni.

Vielä tänäkin päivänä pelot uusista kriiseistä nousevat pintaan tunnetasolla välillä uudestaan. Tosin itse olen muuttunut, en edes yritä silloin jaksaa yksin. Vaan herkästi hakeudun avun piiriin. Kun itse ei jaksa kantaa soihtua joka valaisee, on tärkeää, että vierellä on ihmisiä jotka silloin kantavat soihdun puolestani ja valaisevat. Myös usko tuo toivoa. Se, että pystyy uskomaan ja suuntaamaan ajatuksensa siihen, että elämä ei pääty kuolemaan vaan jatkuu jossakin, on lohduttavaa. Se, että voi uskoa, että koskaan ei ole lopulta yksin on lohduttavaa. Masennus syö ihmisessä toivon, ei ihminen itse. Siksi ne soihdun kantajat vierellä ovat silloin tärkeitä. Ihminen ei yksin silloin jaksa pidellä toivoa yllä.

 

Toivotan sinulle hyvää matkaa ystäväni. Toivottavasti sinun on nyt hyvä olla. ❤️

" Kauas hän katseensa kohottaa, kun leuka ei nousta jaksa. Siellä hän rakkaansa nähdä saa ja lakkaa vaan uneksimasta. Sinne hän kerää kukat kauneimmat, ottaa ne matkalta mukaan. Laulaa laulun maan lapsille, kyynelittä jäänyt ei kukaan. 

Siellä käsi kohtaa taas tutun käden, kun pysähtyy vihdoin aika. Sinne joskus mä itsekin lähden, näiltä rakkailta muistojen mailta. "

perjantai, 25. elokuu 2017

Hyväksymisen voima...

" Olen muuttunut niin paljon siitä mitä olin ennen. Oikeastaan, en ole enää edes sama ihminen kuin mitä olin ennen, sanoin äidilleni   saunassa ja heitin vettä kiukaalle. Ja lisäsin, että jokaisella kun on haasteita ja oman elämänsä luurankoja. Aivan jokaisella. On myös asioita mistä ei koskaan pääse eroon. Kyse kun ei ole lopulta edes siitä, että asioista pitää päästää eroon, vaan siitä, että hyväksyy ne myös osaksi itseään ja elämää. "

Kun olen väsynyt, ajatukseni puhuvat: ne sanovat, että en pysty tai en kykene. Tai tässä ei ole mitään järkeä tai kaikki työssä kaatuu päälle. Entinen minä lähti näihin ajatuksiin mukaan. Olin täysin ajatusteni vietävänä. Murehdin ja stressasin. Nykyäänkin kuulen joskus saman sisäisen puheen. Mutta asenteeni puhetta kohtaan on täysin eri. Tiedän, että sisäinen puheeni ei ole totta. Vaan väsymyksestäni johtuvaa. Kiinnitän huomiota itse ajatukseen, mutta ajattelen, että lopetan tässä kohtaa ajattelun kokonaan ja keskityn hyväksymiseen. Hyväksyn, että olen väsynyt ja se saa kehooni aikaan tietynlaisen tilan. Ja koska en voi väsyneenä valita ajatukseni syvintä sisältöä, voin silti vaikuttaa mitä niistä kasvatan. Sitten kun olen taas levännyt, mielikin lopulta kiittää. 

Tuntuu, että tämä kuukausi on mennyt todella nopeasti. Olen nukkunut öisin kuin pieni porsas ja päivisin keskittänyt ajatukseni oleelliseen. Siihen mikä omassa työssäni on tärkeintä. Ja minimoinut ne ns. haitalliset ajatusmallit. Tällä viikolla tuntui, että olisin tulossa kipeäksi. Ajattelin, että no jos näin käy niin sitten lepään viikonlopun. Tänään huomasin, että ei flunssa tullutkaan. Hyväksyminen taisi auttaa siihenkin.

Ihminen joka tunsi minut  ennen burnouttia jutteli kanssani muutama viikko sitten ja sanoi että, vaikutat kyllä siltä että oot tosi zen ja hyvin sinut itsesi kanssa. Kiitollinen toki olen siitä, että se näkyy myös ulospäin. Perjantain kunniaksi aion nostaa tuttuun tapaan jalat pöydälle. Menen saunaan ja otan lasin viiniä. Huomenna nukun vähän pidempään ja lähden salille. ❤️ Ihanaa viikonloppua kaikille. 

sunnuntai, 20. elokuu 2017

Tunteita ja ystäviä..

Kokoonnuimme pitkästä aikaa ystävien kanssa hyvän ruuan äärelle. Keskustelut väkisinkin ohjaantuivat viime päivien surullisiin tapahtumiin. Ihmettelyä, vihaisuutta ja surua. Myös pilkahdus toivoa, miten hienoa on, että maailmassa on olemassa ihmisiä jotka uskaltautuivat pelosta huolimatta toimimaan ja auttamaan. Ajatuksemme olivat myös uhrien ja heidän omaistensa luona. Miten he selviävät tämän jälkeen ja miten he pystyvät jatkamaan elämäänsä. Kuolema kun ei valitse paikkaa, se voi tapahtua missä vaan. Tällä kertaa Suomessa. Elämä kuitenkin jatkuu. Vihan ei kannata koskaan antaa jäädä sisällemme.

Moni meistä pelkää omia ajatuksia ja omia tunteitaan. Toisinaan jopa säikähdämme ja ahdistumme siitä mitä tunteita meissä on. Tärkeintä ainakin omassa prosessisani on ollut erottaa ajatukset teoista. Ja ymmärtää, että kaikenlaiset ajatukset ja tunteet kuuluvat meidän elämään. Suurin kriiseihin kuuluu sellaisia ajatuksia ja tunteita, mitä ei olisi koskaan kuvitellut edes olevan olemassa. Tunteista on lopulta pitkä matka itse tekoihin. Tunteiden käsittely ja hyväksyminen on tärkeää.  Silloin voimme välttyä ylilyönneiltä sekä turhalta kärsimykseltä. On täysin Ok, tuntea vihaa tai surua. Niitä voi ihmetellä ja tunnustella rauhassa ja puhua auki ystävien tai ulkopuolisen kanssa. 

Jos valitsee omasta elämän väripaletistaan vain positiiviset tunteet, joutuu jossakin kohtaa elämässään tekemisiin sivuvaikutusten kanssa. Ne tunteet joille et anna lupaa olla olemassa, varastoituvat, kasvavat ja löytävät usein sen hallitsemattoman tien itsensä ilmaisuun. Tunteet sinussa hakevat lopulta hyväksyntääsi. Usein jo tunteen nimeäminen ääneen auttaa. Hyväksyminen vetää sinua lähemmäksi rakkautta itseäsi kohtaan. ❤️