Asia jota juoksen pakoon, enkä suostu sitä kohtamaan. Silloin varmaa on, että se nousee esiin säännöllisen epäsäännöllisesti, niin kauan kunnes suostun pysähtymään sen äärelle, kohdaten sen kivun tuskan ja menneisyyden, saaden sen kautta eheyttävän kokemuksen. 

Kuusi vuotta sitten, mun kohdalla kääntyi uusi sivu mun elämässä. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olen päässyt elämässäni eteenpäin ja oppinut elämään omien arvojen mukaista elämää. Edelleen vastaan tulee hetkiä jolloin kompuroin ja jokin minussa pelkää saman toistuvan. Mutta silti sydämessäni tiedän, että uskallan ottaa niitä askeleita jotka johdattavat takaisin sinne oikealle polulle. Jos eksyn, tiedän, että elämässäni on heitä jotka ohjaavat ja näyttävät valoa jos oma lyhty alkaa hiipumaan. Tämän kaiken ymmärryksen kautta on syntynyt se usko elämän valoon ja luottamus kohdata myös oma varjoni. Tässä hetkessä koen kiitollisuutta kaikesta. Olen kiitollinen myös siitä kivusta mikä tähän matkaan on sisältynyt. Ja joka vielä tänäänkin työntää minua jatkuvaan kasvuun, missä voin työstää omia haavojani.  

Viimeisen kuukauden olen pitänyt huolta itsestäni. Tunnistanut  tietynlaisia tunteita ja kohdannut myös kipukohtiani. Hyväksynyt sen, että olen vain ladattu puoliksi täyteen ja voin silti olla riittävä. 

63DC93BD-08D4-495A-92DC-664A9292D4E5.jpg