Heräsin aamulla aikaisin. Olen päivinä jolloin on iltavuoro pyrkinyt käymään aamulla liikkumassa. Aamu oli sateisen harmaa. Melkein kuin syksy olisi muistuttanut  jo itsestään. Salilla oli suorastaan levollisen rauhallista treenata yksin. Ja se olo sen jälkeen kun lähdin töihin. Tuntui suorastaan, että sillä hyvällä ja rentoutuneella olotilalla ei sade ja harmaa ilmakaan tuntunut enää mitenkään ikävältä. Mä rakastan liikuntaa! Ja sitä oloa minkä liikunta antaa. Nykyisin liikunta on mulle tosin myös itseni kuuntelua. Liikun omissa voimissani. Jos koen, että on stressiä liikunta koostuu muusta kuin pitkistä juoksulenkeistä. Seuraan pulssiani ja pidän huolta siitä, että en liiku rasitussykkeillä. Liikunnan pitää olla mukavaa. Ja en halua tehdä sitä pakkoajatuksella. Vaan, vaihtaa tapaa liikkua sen mukaan miltä itsestä parhaalta tuntuu. Salilla ja lopulta elämässäkin voi liikkua niin monella eri tavalla. Liikunnan positiivinen puoli on myös se, että se nostaa mielialaa. 

Tänä syksynä tavoite on se, että liikun enemmän aamuisin. Silloin jaksan paremmin ja sitä kautta saan päivälle paremman alun. Näin saan levätä enemmän iltapäivisin. Jolloin akut ovat muutenkin jo vajaat työpäivän jäljiltä. Kävely ja juoksulenkit  teen toki edelleen päiväsaikaan.

Viikot menevät nopeasti. Kohta voi alkaa laskemaan päiviä jo jouluun. Ajatella, jouluun. Jospa kuitenkin sitä ennen päästäisiin nauttimaan vielä auringon säteistä. Niin ja siitä lämmöstä. Ihanaa viikkoa kaikille.