Jos koemme pitkään stressiä tai huolestumisen tunnetta, aivojen pieni mantelitumake joka vaikuttaa tunteisiin ja pelkoon alkaa aivoissamme pienenemään. Tämä stressin aikaan saama rakennemuutos siellä mantelitumakkeessa vaikuttaa suoraan etuaivokuoreen. Joka saa aikaan sen, että yhteys itseeni ja omiin tunteisiin katkeaa. 

Se mikä on lohdullista. Aivoissa on olemassa kykyä rakentaa itseään uudelleen. Erilaisten harjoitusten, hengityksen, läsnäolon ja terapiaharjoitteiden kautta voi todella auttaa aivoja rakentumaan uudelleen. 

Kävin eilen pitkästä aikaa terapiassa. Oli taas niin mahtavaa ymmärtää itsestään uusia asioita. Tärkeimpänä haluan muistaa juuri tämän esiin tuomani asian. Koska kun väsyn, tunnistan, että omissa aivoissani tapahtuu juuri tämä reaktio. Yhteys omiin tunteisiin katkeaa ja alan toimimaan ilman sisäistä herkkyyttä. Silloin en aina edes kuule mitä minulle yritetään sanoa. Koska olen niin pääni sisällä. Itse en halua kadottaa enää sitä erillaista herkkyyttä aistia ja tuntea asioita. Koska silloin kun olen tässä tuntevana ja aistivana, voin paljon paremmin. Yritän edelleen  myös tunnistaa missä hetkissä hylätyksi tulemisen tunnelukot  nousevat pintaan ja toimintani ohjautuu niiden sanelemana. Aina en niitä tunnista. Vaikka tiedostan asioita tänään paremmin kuin vielä vuosi sitten. 

Olen opetellut myös paljon visualisoimaan asioita. Luon mielikuvia missä tavoitteet on saavutettu. Ajattelen usein, että se mitä ajattelen, sen minä saan. Suljen silmäni ja kuvittelen. Yritän ajatella  asioilla positiivisen puolen koska vain se voi muuttaa huonot ajat toiveikkaiksi. Se ei silti tarkoita sitä, että jättäisin negatiiviset tunteet  kohtaamatta.