Muistan lapsuudestani hetken, jolloin lauloin kerhon kevätjuhlassa sinulle laulua. Esiintyessäni sinulle jännitin kovasti ja katselin lapsen silmin sinua yleisössä. Olit kyyneleet silmissä ja niistit välillä nenääsi nenäliinaan. Ihmettelin miksi sinua itkettää ja samaan aikaan yritit kyyneleiden takaa, hymyillä ja vilkuttaa ja kuiskailit, että hienosti menee. Siitä hetkestä on tänään aikaa 37- vuotta. Edelleen jos laulan sinulle, saan kyyneleet silmiisi. Tänään tosin teidän, että nuo kyyneleet ovat liikutuksen ja rakkauden kyyneleitä. Kun mietin sinua, en löydä tarpeeksi isoa sanaa sinua kuvaamaan. Olet suuri sydäminen, empaattinen, huumorintajuinen, iloinen, puhelias. Olet ollut niin monessa asiassa mukanani elämäni aikana. Olet seisonut tukenani niin pettymysten, ilojen kuin surujenkin keskellä. Olet lohduttanut, halannut ja pidellyt kädestäni silloin kun suunta elämälleni on ollut hukassa ja hoitanut silloin kun olin sairaana ja kävin läpi elämäni suurimman kriisin. Kerrot viikottain että rakastat minua ja olet tukenut minua aina päätöksissäni, mitkä eivät aina ole olleet edes tukemisen arvoisia. Olet silti sanonut, että kunnioitat päätöstäni luotat minuun ja arviointikykyyni ja tiedätkö, arvostan sitä. Ilman kaatuiluja, en tietäisi pysyväni pystyssä ilman sinua. Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut juuri sinut äidikseni. Rakastan sinua niin paljon ja olet elämäni valo. Olet valaissut polkuani silloin kun oma kynttiläni ei jaksanut hohtaa valoa perille asti. Tulit viereeni, otit kädestäni kiinni ja sytytit kynttiläni uudestaan. Sanoit minulle, että sinä selviät ja löydät vielä perille, vaikka nyt ei siltä ehkä tunnukkaan. Uskoit, rukoilit, luotit ja rohkaisit. Olen aina voinut luottaa sinuun ja olen voinut kertoa sinulle kaikesta mikä mieltäni painaa. Koska sinä et tuomitse. Tänään haluan sanoa sinulle, kiitos että olet siinä! Sinua parempaa äitiä ei ole! Olet äitini ja tiedätkö myös paras ystäväni. Ja kiitän taivaan isää jokaisesta päivästä minkä saamme olla yhdessä! ❤️