” Miksi sä toisaalta välität edes, olet niin paljon yrittänyt. Joskus täytyy vain joidenkin ihmisten kohdalla luovuttaa!” Sanoi mieheni, kun pohdin saunassa muutamaa viimeaikaista kohtaamista ihmisten kanssa. Niin miksi mä välitän toisaalta. Miksi mun elämään ilmaantuu välillä ihmisiä joista koen huolta ja joita pitää kuin työntää eteenpäin. Sellaisia oman elämänsä uhreja. Aluksi olen kuin se korva joka kuuntelee ja olkapää kenen puoleen kääntyä. Sitten se joka työntää eteenpäin ja kun en enää suostu vain kuuntelijan rooliin, loukkaannutaan. 

Tiedätkö, että kaikki  ihmiset kohtaavat erilaisia tilanteita ja tapahtumia elämänsä aikana. Myös niitä negatiivisia, epäoikeudenmukaisia, pelottavia ja ikäviä. Mutta sellaisten ”traumalasien”takaa tuntuu, että negatiiviset tapahtumat elämässä on enemmänkin kaava, joka toistuu loputtomasti. Tämä on myös syy siihen, että lopulta melkeinpä ihan kaikkea alkaa katsomaan negatiivisesti. Negatiivisuuteen vähän niinkuin katoaa huomaamatta. Siihen tottuu ja siitä tulee osa sinua ja sinun elämää. Negatiivisuus alkaa määrittelemään elämää. 
Uhriutuu. Vajoaa sinne syvimpään itsesääliin. Hautautuu sohvanpohjalle koska kokee että mikään ei elämässä onnistu. Ruoskii itseään vielä enempi kaikista epäonnistumisista ja siihen lisäksi kaivaa itselleen syvempää kuoppaa puhumalla itselleen “ei sinusta mihinkään ole kun sinulla on tuollainen menneisyys. Toivoo että joku tulisi siihen ovelle ja kertoisi tulleensa nyt auttamaan, ottaisi ohjat käsiinsä ja pelastaisi.

Tai sitten käy niin että syyllistää ihan kaikesta itseään. Syyllistää jopa niistä asioista, mistä ei tarvitsisi, mihin ei ole vaikutusta. Tai sitten usein syyllistää myös muita, myös niistä asioista mihin olisikin itse vastuussa. Syyllistää toisia, ettei itse tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästä. 

Mutta eihän se elämä vaan niin mene. Kukaan ei tule ovelta hakemaan tai pelastamaan sinua. Selviytymistä ei ole se, että yrittää pärjätä yksin niin  kauan että se selkä katkeaa. Vaan se on juurikin sitä uhriutumista. Selvitymistä ei ole myöskään se, että valittaa ja hämmentää sitä oman elämänsä sontaa päivästä toiseen ja laittaa muut kantamaan sitä. Ja siinä kohtaa kun sinulle sanotaan, että mitäs jos kokeilisit tätä, loukkaannut ja syyllistät toista omasta pahasta olosta. Selviytymistä on se, että uskallat pyytää apua ja olla heikko ennenkuin selkä katkeaa, ja sitten osaa ottaa sitä vastaan. 

Kyllä, niin monet  asiat elämässä on kovin epäreiluja, ja osa jopa anteeksiantamattomia. Mutta se mitä et voi muuttaa, se pitää kestää. Näin se menee. Mutta silläkin voi olla opetus. Jokaisessa vastoinkäymisessä voi olla sinulle jokin opetus. Jopa niissä kaikkein vaikeimmissa. Sinä kun voit itse valita kasvaa, vastoinkäymistä huolimatta. 

Kun kahdeksan vuotta sitten paloin loppuun, olin itse silloin uhri mitä suuremmissa määrin. Päätin silti selvitä. Se vaati sitä että keskitin kaikki energiani, kaikki voimavarani itseeni. Minun omaan eheytymiseeni. En siihen että syyllistän jotain tai jotakuta. Vaan sitä, että minä otin vastuun itsestäni. Omasta elämästäni. Se tie ei ollut helppo. Tarvitsin siihen ammattiapua. Monia kipeitä kohtaamisia itseni kanssa. Tarvitsisin myös Ihmistä joka kuunteli ja oli turvallinen ja jonka vierellä uskalsin kohdata myös varjoni. Traumoista selviytyminen vaati myös yksinoloa ja itseni tutkiskelua, mutta vasta siinä kohtaa kun aloin näkemään itseni rakkauden arvoisena, puhkesin kukkaan ja uskalsin ylittää itseni ja kasvaa suuremmaksi kun olin ennen. Ja minä selvisin ja entisestä uhrista tuli selviytyjä. Löysin itseni. 

Ja sinä ystäväni voin kuunnella sinua ystävänä, työntää eteenpäin, tukea ja olla olkapääsi kun sinulla on vaikeaa. Voin neuvoa ja ohjata. Mutta en voi alkaa kannattelemaan sinua puolestasi, enkä ala olemaan syyllinen pahaan oloosi. 

” Jos haluat korkealle, aloita alhaalta: jos kauas, aloita läheltä”.  -kiinalainen sananlasku

            ❤️