Mua niin raivostuttaa. Tuntuu, että voisin melkeinpä hyppiä tasajalkaa. Voisin huutaa, kiukutella, repiä ja potkia vaikka seinää. Miehellenikin sanoin eilen, että mua suututtaa! Mua niin pistää vihaksi!. Tai siltä nyt musta tuntuu. Mussa kun ei ole olemassa tahtotilaa luovuttaa tietyissä asioissa. Tuntuu, että mä omistan oman vihani ja sen alta löytyvän voimani. Tänään mä laitan rajani ja sen kautta puhun totuuttani. Mä en osaa pienentää itseäni enää vihan edessä. En edes halua olla kiltti hiljainen mielyttäjä. Enkä halua olla kostamassa menneisyyttäni. Vaan nousen rinnallesi omasta voimasta käsin. Käytän ääntäni, kerron miltä tuntuu. Tämä olen minä! Se osa minusta joka asettaa rajat itselleni. 

Mun elämässä on ollut hetkiä jolloin en ole purkanut omaa vihaani. Olen alkanut kuin huomaamatta rakentamaan ympärilleni muuria, joka ei ole ollut kosketuksissa omaan vihaan. Jos olen riidellyt, olen riidellyt menneisyydestäni käsin. Tarkoitan sillä sitä, että olen kostanut toiselle riidassa menneisyyden käsittelemättömiä tunteita. Vetänyt mielessäni johtopäätöksiä, että toisessa on jotakin samaa kuin menneisyydessäni on ollut.

Tänään riidat lähtevät mun omista tarpeista käsin. Jos annan vihalle mahdollisuuden, se nostaa mussa voiman. Se auttaa mua olemaan kosketuksissa tunteisiini. Se auttaa työyhteisössäni nostamaan esiin itseni ja asettamaan rajani. Se auttaa puhumaan parisuhteessa omista tunteistani. Viha antaa voiman ja kaivaa esiin mussa syvimmän luottamuksen, että uskallan myrskytä ja luottaa, että toinen on kallio joka kestää tunteeni. Viha nousee mussa esiin myös kivun kautta, silloinkin se antaa tahtotilan kestää kipu ja ne päivät jolloin kipua ei ole saavat suuremman merkityksen. Nykyisin tosin tiedostan myös hengityksen voiman kivun kestämisessä. Kun suljen silmäni ja hyväksyn vihan se avaa rohkeuden hyväksyä kipu. Kun hengitän ja kuvittelen hengittäväni kipua ulospäin se lievittää kipua. Lopulta kun vihaa käsittelee ratkaisukeskeisyydestä käsin voikin huomata, että vihalla on lopulta suuri positiivinenkin merkitys. Viha on lopulta pahasta, jos sen kätkee tai sitä ei halua kohdata. Viha voi käsittelemättä saada paljon pahaa aikaan. Siksi on tärkeää tunnistaa viha ja hyväksyä se osaksi itseäni 

Tältä musta tuntui viikko sitten yhtenä päivänä. Kirjoitin sen tänne, mutta en silloin julkaissut. Tänään taas toisenlainen päivä. Kaikki on hyvin. Aina joskus pitää tunnustella ja purkaa tunteita..,ja sekin on ihan Ok.