” Tulee aina ajateltua ensin toisia ja sitten vasta itseä, sanoi äitini minulle kun pyysin häntä menemään lääkäriin”. 

 

Tuossa kommentissa nousi esiin jokin muukin, jonka myös tunnistin siinä mitä olin ennen ja mikä nykyisin herättää itsessäni agression tunteita. Agression tunteita siksi, että toimimalla ja ajattelemalla vain muita, hylkää siinä tärkeimmän, oman itsensä. Tunnistan uhriuden. 

 

Olen itse joskus aikoinaan ollut hyvinkin samanlainen. Ajatellut vain muita, unohtaen siinä samalla itseni. Olen ollut myös katkera siitä, miten jotkut tuntuvat pääsevän niin paljon helpommalla, että eivät mitenkään voi samastua syviä sävyjä tuntevien tunteisiin. Aivan jokaisen meistä pitäisi pysähtyä aina hetkittäin ja kysyä itseltä se tärkeä kysymys, kuinka sinä voit ja pohtia sen jälkeen mikä auttaisi siihen, että voisin paremmin. On aivan älytöntä kiinnittää huomiota vain siihen mitä en voi muuttaa, vaan miettiä enemmänkin sitä, mitä voisin muuttaa ja tehdä toisin. 

 

Uhrius se on selviytymiskeino siinä missä muutkin mistä täällä olen kirjoitellut. Uhriuden selviytymiskeinon tunnistaa mm. usein toistuvasta itsesäälistä, voimattomuudesta, katkeruudesta tai siitä, että tietyt tilanteet ja kokemukset elämässä toistuvat uudestaan ja uudestaan jättäen ikävän jälkimaun. Tunteesta, että aina minultako tässä lähtee se matto jalkojen alta. Se oma tilanne on suurempi ja pahempi kuin toisen tilanne. Tai sitten niin, että itsellä ei ole painoarvoa. Uhrius on joskus ylimielistäkin: halua auttaa, opettaa ja ojentaa: ”minä tiedän kärsimysteni vuoksi niin paljon enemmän”.

 

❤️

Myötätunto itseä kohtaan on sitä, että opettelee arvostamaan ja osaa rakastaa itseään  – kaikista kokemuksistaan ja ominaisuuksistaan johtuen ja niistä huolimatta. Sallii itselleen sitä parasta.

❤️

 

Se vaatii todella paljon myötätuntoa itseä kohtaan tunnistaa oma uhriutensa ja alkaa valita elämässä uudelleen asioita. Myötätunnon opettelu itseä kohtaan on meille kaikille lopulta se parhain valinta. Myötätunto on sitä, että opettelee arvostamaan ja rakastaa itseään, samalla tavalla kuin rakastaisi toista. Ei heittäydy enää toisen eteen kynnysmatoksi, asettaa itselleen ne (uudet) rajat, tässä olen minä ja nämä ovat minun rajani, vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään. Valitsee elämässään sitä mitä itse kokee tarvitsevansa ja mikä omaa elämää rakentaa. 

 

Uskotko jos sanon, että minä olen löytänyt minut kaikkien kokemusteni kautta. Piti tipahtaa pohjalle ja nousta pinnalle, että löysi itsestään selviytyjän. Olen löytänyt voimani löytämällä sen, missä olen ollut voimaantumaton uhrina. En ole kukaan sanomaan mitään siitä, millaisia kokemuksia joku toinen tarvitsee. Minä olen tarvinnut kaiken tämän ja joka ikisen oman kokemukseni, tullaksesi minuksi. 

 

Myötätunnossa itseäni kohtaan olen löytänyt jotain todella tärkeää. En enää hylkää itseäni siksi, että ymmärrän tai tunnen myötätuntoa toista ihmistä kohtaan. Aiemmin kuuntelin, hoivasin ja autoin omalla kustannuksellani – eli toimin marttyyriudesta ja uhriudesta käsin. En määritellyt arvoani kaikkein tärkeimmäksi. Luulin voivani kannatella ja pelastaa ihmisen ja joskus koko maailman ja jopa luulin suorastaan, että se on tehtäväni ja minulle määrätty juttu. 

 

 

Uskon vahvasti, että kun olen itse läsnäolon tilassa olen siellä omassa voimassani, yhteydessä hyvin luonnolliseen hyvinvoinnin olotilaani, sinne oman sieluni ytimeen. Kun ammennan itse, enkä hylkää itseäni voin samalla voimaannuttaa toista myös itseni kautta. 

 

Jokainen parantaa itse itsensä. Ja kun niin käy, alkaa hyvä todella kiertämään. Parasta siinä että sairastuin uupumiseen oli se, että se todella pakotti tyhjentämään elämän kaikista turhista velvollisuuksista, kuuntelemaan omaa kehoa ja hyväksymään rajalliset voimavarat. Joskus se, ettei elämä mene niin kuin olisimme halunneet palvelee lopulta kaikkein kauneimmin syvimmän yhteyden löytämistä omaan sydämeen sinne sisäiseen lapseen. Usein sen lopputuloksen näkee vasta jälkikäteen.

Synkkyyteen suostuminen ja asioiden hyväksymien on ollut ehkä se kaikista tärkein osa sen oman sisäisen valoni valoni löytämisen prosessissa. Koska sen kautta löysin itseni!

❤️