Tänään olen kirjaimellisesti palautunut ja levännyt, nukuin jopa kolmen tunnin päiväunet. Silloin kun on elämässä stressiä tarvitsen silloin muutaman päivän palautumiseen sen jälkeen. Ne ovat tärkeitä ja niiden muutaman päivän aikana toivotan väsymyksen tervetulleeksi. Hyväksyn sen, että olen väsynyt enkä taistele sitä vastaan. En edes yritä taistella. Yleensä itse työ tai tekeminen ei ole se mikä uuvuttaa. Vaan arvot sen takana. Kun elämässä menee kovaa silloin on se hetki milloin pitää viheltää peli poikki, tyhjentää kalenteria, hidastaa ja miettiä niitä omia arvoja. Silloin pitää kuunnella omia tunteita, tarttua niihin ja antaa niiden johtaa. Silloin en rehki, tee asioita kiireellä tai lähde juoksulenkille. Silloin rauhoitun ja päästän irti. Teen kaiken rauhallisemmin, hengitän ja kuuntelen itseäni. Väsyneenä täytyy osata karsia elämäänsä. Tehdä vähemmän ja olla enemmän keskinkertainen. Vitamiinit ja terveellinen ruoka antaa silloin virtaa. 

Ystäväni sanoi tänään, että ajattele miten tärkeitä asioita sinä olet terapian kautta oppinut. He ketkä eivät ole terapiaa koskaan läpi käyneet eivät osaa kuunnella. He eivät välttämättä osaa pysähtyä kehon viesteihin. Vaan suorittamalla lisäävät kierroksia, vaikka keho ei jaksa enää. Ja jatkavat niin kauan kunnes aivot eivät enää kestä kuormitusta. Ja vetävät itsestä niin loppuun, että edessä saattaa olla psykoosi. Burnoutissa on kyse aivoista. Ja siitä että aivot lamaantuvat eivätkä jaksa enää. Tunteet kuitenkin siihen liittyen tuntuvat koko kehossa. Koen että itselläni on nyt keinoja joita käyttää. Ymmärrän levon merkityksen aivan eri tavalla kuin ennen. Nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin! 

Kun katson tätä kaikkea missä olen nyt sydämessä on kiitollinen olo. Joskus uskalsin ääneen toivoa, mutta en uskonut sen koskaan toteutuvan. Että meillä voisi joskus olla koti tässä. 💕