Olen haaveillut jo vuosia siitä, että pääsisin käymään Auschwitzissä. Tänä kesänä se unelma toteutui. Matkasta Krakovaan tuli itselleni merkityksellisempi mitä ajattelin alunperin, koska lähdin matkaan serkkuni kanssa.

 

Osa serkuistani on ollut lapsuudesta asti osa elämääni. Heidän kanssaan olen jakanut elämäni erilaisia hetkiä ja saanut aikaan yhteisiä elämän mittaisia muistoja. Kaikkien serkkujeni kanssa en ole ollut paljon tekemisissä aikuisena, muutaman kanssa taas yhteydenpito on ollut tiiviimpää lapsuudesta tähän päivään. Johtuen siitä, että meissä on ollut joitain yhdistäviä tekijöitä ja olemme viihtyneet yhdessä. 

 

Kauneimmat muistot serkuistani ovatkin niitä matkamuistoja elämän varrelta. Yhden niistä muistoista serkkuni minulle reissussa kertoi:

 

”Muistan sun olleen lapsena papan tyttö. Istuit papan sylissä 2-vuotiaana ja yhdessä katselitte mökin ikkunassa olevia kärpäsiä. Sanoit ”kääkä” ja osoitit ikkunassa olevaa kärpästä. Silloin pappa nousi aina penkiltä ja lähti ikkunaan niitä kanssasi ihmettelemään”. 

 

Serkullani onkin uskomaton voima täyttää muistini niillä sydäntä lämmittävimmillä lapsuuden muistoilla. Hän saa aitoudellaan ja hersyvällä naurullaan minutkin nauramaan ja kysymyksillään pohtimaan myös niitä elämän suuria kysymyksiä. 

 

Meillä on myös samanlainen outo huumori ja pidämme kumpikin samoista asioista. Nauramme paljon ja usein pelkkä katseiden kohtaaminen saa aikaan nauruhepulin. Olemme aina äänessä, mutta ajattelemme asioista myös syvällisesti. Kumpikin meistä on taipuvainen myös melankoolisuuteen. Näemme henkisyyden voimavarana. Rakastamme merta, papukaijoja ja koiria. Ja ostamme paljon kenkiä ja koruja. Sauna on meille suorastaan pyhä paikka. 

 

Serkkuni on mua kymmenen vuotta vanhempi, vaikka näyttää ikäistään paljon nuoremmalta. Podemme kumpikin tahollamme eräänlaista ikäkriisiä. Pohdimme elämän rajallisuutta ja ihmettelemme silmäkulmiin muodostuvia ryppyjä ja piilottamme harmaantuneitq hiuksia hiusvärillä. 

 

Serkkuni oli suurin tuki silloin kun elämästäni katosi pohja ja paloin loppuun. Hän ymmärsi mitä kävin läpi, koska oli itse kokenut saman. Hän tuki, kuunteli ja tsemppasi ja sanoi ne tärkeät sanat: sä selviät tästä! 

 

Välissämme on välimatkaa, mutta laitamme toisillemme usein viestejäsi ja videopuheluita. Viestimme päättyy usein sanoihin; olet rakas ! 
 

❤️