Elämässä pitää olla hetkiä, jotka piristävät mutta sellainen ylivuotava positiivisuus on vähän itselleni jopa ristiriitainenkin asia. Haluan katsoa elämää mahdollisuuksien kautta ja keskittyä enemmän hyvään, mutta myös tuntea ja antaa tilaa erilaisille tunteille. Näen tunteet tärkeänä yhtenä osana ihmisen kokonaisuutta. Työskentelen jatkuvasti itseni kanssa. Yritän huomata niitä itselleni vaikeita hetkiä. Enkä heittäytyä niiden vietäväksi. Kun huomaan, että nyt toimin tietyllä tapaa mietin, että mikä on tunne mikä minussa herää. Onko silloin ”sisäinen ääneni” minussa tuomitseva itseäni kohtaan ja ehkä menneisyyden kautta esiin nouseva ääni. Helposti, syytämme itseämme ja toimimme toisin itseämme kuin esimerkeiksi ystäväämme kohtaan. Lopulta se oma syvin sisäinen tarve on tulla nähdyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. ❤️

Istuin aamulla junassa ja seurasin ihmisiä. Katselin heidän eleitään ja käyttäytymistään. Tuntui, että osaan tulkita heidän tapojaan toimia ja näin jotenkin syvemmälle. 

 

Mietin, miten kiitollinen saankaan lopulta olla kaikesta tästä matkasta mitä olen saanut kulkea. Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin opintojeni kautta ja oppinut niin paljon uutta. Olen välillä jopa niin innoissani tästä kaikesta, että tekisi mieli huutaa se koko maailmalle. Välillä taas omissa tunteissa ja prosessissa niin ”jumissa”, että en meinaa löytää sanaa suustani. Viime aikoina olen lukenut ja opiskellut paljon kiintymyssuhde teoriasta. 

 

Se tapa, jolla vanhempi lapsen varhaislapsuudessa vastaa pienen viesteihin ja tarpeisiin, luo pohjan loppuelämän kestävälle kiintymyskäyttäytymiselle. Ja se, millaista hoivaa olemme saaneet omilta vanhemmiltamme, vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme itse muita ihmisiä, myös omia lapsiamme, kohtaan.

Kiintymyssuhdemalleja ovat turvallinen, turvaton ja kaoottinen kiintymyssuhde. Turvaton kiintymyssuhde jaetaan vielä usein välttelevään ja ristiriitaiseen kiintymyssuhteeseen. 

 

Aikuisuuden kiintymyssuhteet

Kim Bartholomewin (1997) aikuisten kiintymyssuhdemalleja koskevassa luokituksessa erotellaan 1) turvallisesti, 2) takertuvasti, 3) välttelevän pelokkaasti ja 4) välttelevän itseriittoisesti kiintyneet.

Turvallisesti kiintyneellä aikuisella on sekä positiivinen käsitys omasta arvosta että luottamus siihen, että muut ihmiset ovat yleensä tukea ja apua antavia. Seksuaalisuudessa turvallisesti kiintynyt pyrkii molemminpuoliseen läheisyyteen ja tyydyttävyyteen.

Takertuvilla on kielteinen käsitys itsestä ja myönteinen käsitys toisista. He voivat rakastua usein, olla hyvin mustasukkaisia, voivat paljastaa itsensä liian helposti ja varhain ja näkevät kumppaninsa epävakaisena. Seksuaalisuudessa takertuva pyrkii tyydyttämään ennen kaikkea turvallisuuden ja rakkauden tarpeitaan. Takertuva on oppinut syyttämään itseään rakkauden puutteesta ja yrittää mm. miellyttämällä, vaatimalla, vihanpurkauksilla tai takertumisella vaikuttaa siihen, että saisi rakkauden tarpeensa tyydytetyksi parisuhteessaan.

Pelokkaasti kiintyneet toivovat toisten hyväksyntää ja ovat tietoisia kiintymyksen tarpeistaan, mutta he eivät uskalla tulla lähelle muita peläten vahingoittuvansa tai tulevansa hylätyksi. Pelokkailla on kielteinen käsitys itsestä ja muista. He ovat oppineet, että toiset ovat välinpitämättömiä, eivätkä ole käytettävissä silloin kun heitä tarvitaan ja että he eivät itsekään ole rakastamisen arvoisia.

Itseriittoisilla on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. He uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuiksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Itseriittoiset pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja tukea ja olemaan emotionaalisesti riippumattomia. He erottavat seksuaalisuuden tunneperäisestä sitoutumisesta ja pitävät itsensä paljastamista epämiellyttävänä. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja on tiedostamatonta.

Turvattomasti kiintyneen on vaikea liittyä aidosti toiseen ihmiseen, koska omat tunteet ilmaistaan hyvin kapeasti, eikä toisen tunteita oteta huomioon. Keskeisenä tekijänä on jollain tavoin riittämätön suruprosessi. Turvattomaan kiintymykseen liittyvät vaille jäämiset herättävät väistämättä raivon ja surun tunteen. Turvattomasti kiintynyt ei kuitenkaan näe vaille jäämistään.

 

Kiintymyssuhde ja parinvalinta

Parinvalintatutkimusten mukaan turvallisesti kiintyneet valitsevat todennäköisimmin myös turvallisesti kiintyneen puolison. Kiintymyssuhdemalleilla näyttää olevan yhteys avioliiton selviytymiskeinoihin siten, että turvallisesti kiintyneet tekevät enemmän kompromisseja, puhuvat toisilleen ja antavat puolisolle enemmän aikaa tilanteen korjaamiseksi kuin turvattomasti kiintyneet.

Toisaalta parisuhde saattaa jossain määrin muuttaa ihmistä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jos aviomies oli kyvykäs vastamaan parisuhteen ristiriitoihin ja suuriin tunnereaktioihin ilman vihamielisyyttä, turvattomasti kiintyneen naisen käytös alkoi muuttua ja parisuhteeseen liittyvät odotukset muuttuivat myönteisemmiksi.

Kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu parisuhdeterapiaan. Sen perustuu ajatukseen, että emotionaalisen sitoutumisen säilyttäminen ennustaa pitkäikäistä aviollisista tyytyväisyyttä enemmän kuin kyky ratkaista ristiriitoja. Esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen puolisoista ilmaisee pelkoa tai loukkaantumista, toista tuetaan antamaan lohdutusta.