Kun palavan kynttilän päälle laittaa kannen, liekki sammuu ja tukehtuu. Kun liekin antaa olla, se loistaa ja heiluu ilmavirran mukana ja sen sädekehä valaisee ja näemme pimeässäkin sen kirkkaudessa. Samoin toimivat meidän kipukohtamme. Pelkän tahdonvoiman avulla, emme voi muuttaa tapaamme toimia. Vaan menneisyys luo meihin tahtomattamme vääriä ajatusmalleja ja käytösmalleja. Ja kieltämällä tunteemme ja menneisyyteemme liekki kynttilässämme palaa lopulta loppuun. Vain kohtamaalla kaikista kipeimmät haavamme liekkimme jaksaa palaa, luoden valoa myös lähellä oleville ihmisille. Kun kohtaamme kipumme ja olemme tunnistaneet sen, alkaa vasta paraneminen. Muuten toimimme elämässämme kuin näistä menneisyyden haavoista käsin. Kunnes ne on avattu uudestaan ja hyväksytty, nähty ja tiedostettu. 

Mainitsinkin, että omassa elämässäni olen prosessoinut elämääni jo viitisen vuotta. Tänään tiedostan asioita enemmän ja olen hyvin perillä siitä, miksi juuri minä paloin aikoinaan loppuun. Näen myös asioita paljon selvemmin. Olen ottanut vastuun omasta elämästäni. En syytä enää menneisyyttäni, vaan näen, että itselläni on käsissä avaimet omaan elämääni. Tämän vuoden olen kuin tehnyt tietynlaista hyväksyvää matkaa itseeni. Ilman terapiaa. Terapia lähinnä kulkee rinnalla enää opintoihin liittyen. Olen kokenut tämän koko matkan omalla kohdalla tärkeänä. Nyt koen, että on tärkeää oppia selviämään myös yksin itseä kuitenkaan kuormittamatta. 

Edelleen opettelen puhumaan tarpeistani, toista syyllistämättä. Mikä ei aina ole helppoa. Koska jos itse ei ole ollut kohdannut omia kipukohtiaan ei useinkaan näe asioita samalla tavalla kuin itse näen. Koska kun itse muuttuu, muuttuvat samalla myös ihmissuhteet. Vertaistuki omilta opettajilta, ystäviltä ja saman kokemuksen käyneiltä on silloin tosi tärkeää. Itse koen olevani tiettyjen tunteiden keskellä välillä jopa hämmentynyt. Silti katse tiukasti on kuin sisäänpäin. Kipuilen välillä riittämättömyyden tunteen kanssa. Usein osaan vaikuttaa jo paljon asioihin itse, mutta elämä tuo itsessään eteen jo tilanteita jossa riittämättömyys nousee esiin. Onneksi kuitenkin jo tunnistan tunteita ja tuntuu, että sen johdosta saan jo paljon oivalluksia ja ymmärrän elämääni paljon kokonaisvaltaisemmin. Välillä tämä kaikki saa aikaan tunnemaailman mylläkän. Samalla myös saan syvemmän kosketuksen itseeni paremmin ja löydän itsestäni herkemmin sen tilan missä mun on hyvä olla. ❤️