Näin viime yönä unta. Unessa mieheni polki polkupyörällä ja lensi pyöränsä kanssa edessä olevaan mutajärveen. Katsoin kun hän vajosi pinnan alle. Jostain syystä olin täysin rauhallinen. Hyppäsin perään, irroitin hänet pyörästä ja vedin pintaan. Hetkeäkään en miettinyt, jaksanko tai pystynkö. Nostin hänet ihmeen kevyesti maalle. Tiesin mitä teen. Avasin hänen hengitystiet. Minun ei tarvinnut elvyttää. Silloin hän alkoi itsestään yskimään. Unessa en pelännyt. Olin levollinen koska tiesin miten toimia. Tiesin, että hän selviää. 

Eilen illalla istuin pöydän ääressä kirjoittamassa. 365 pientä lappua johon jokaiseen on tarkoitus kirjoittaa syy vuoden jokaiselle päivälle, miksi rakastan juuri häntä, niihin tekoihin peilaten. Pääsin eilen illalla lappuun numero 88. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Siinä kirjoitellessa mietin, että tämä pitäisi tehdä paljon useammin. Avata silmiä sille, miksi toinen on tärkeä. 

Koen, että viimeisen vuoden olen paljon prosessoinut asioita mitkä tavalla tai toisella ovat heijastuneet myös parisuhteeseen. Ristinyt myös monen monta kertaa käteni oman avioliittoni puolesta. Tuntuu, että eteeni on paljon kuin tipahdellut vastauksia omiin tunteisiini liittyen. Viimeksi viikko sitten mm. Tommy Hellstenin pieni     tallenne tähän aiheeseen liittyen. Kuinka ”liittyminen toiseen” vaatii ensin oman itsensä löytämistä ja miten siitä syntyvä muutos vaikuttaa lopulta omaan parisuhteeseen. Parisuhde kun on kasvun kannalta se paras harjoittelupaikka. Koska usein sama riita on kuin eri kulisseissa ja toistuu vuodesta toiseen. Tässä asetelmassa kun toinen lähtee kasvamaan, toisen tietoisuus lisääntyy, jolloin hänen täytyy taas pienentyä toista kohti, jotta suhde onnistuu ilman riitoja. Koska toisen kasvun johdosta syntyy asetelma, että kun itse on kasvanut, myös toisen täytyy kasvaa ja tulee tarve muuttaa toista. Mikä ei toimi. Vasta kun muutos on siinä pisteessä, että alkaa muuttamaan itseään jotta toinen voi peilata omaa käytöstä itseni kautta voi toisessa syntyä tahtotila kasvaa myös. Minussa on ollut se ymmärrys jo jonkin aikaa. Mutta se on siinä kohtaa, että on helpompi yrittää muuttaa toista. Prosessoinnin kautta, omat tunteet ovat olleet kuitenkin pinnalla. Traumatisoitunut mieli näkee ympärillään uhkia. Löydän välillä uhkia tilanteista, mitkä eivät liity millään tapaa itse tilanteeseen. Näin vaikkapa toisen työpaineista syntyvä stressireaktio, voi laukaista itsessäni turvattomuuden tunteen ja jos tästä en ole tietoinen, se vie mennessään ja syntyy riita. Haluaisin olla järkevä ja toimia rauhallisesti sitä maailmaa rakentaen. Mutta tunteitani ohjaa silloin vahvasti tarve ja putoan hetkellisesti tämän ymmärryksen ulkopuolelle. Tämän vuoksi olen tehnyt itseni kanssa töitä, että huomaisin nämä hetket. Missä itsessäni menee päälle tämä tietynlainen autopilotointi ja että, tunnistaisin tunteen ennen kuin lähden sen vietäväksi. Ja, että osaisin olla toiselle se peili, enkä se joka löytää vain vikaa vain toisesta. Vaikka yhteys omiin tunteisiin on katki. 

Ja palatakseni niihin lappuihin. Ne annan miehelleni. Numero 365- Sinun katsoessasi näen itseni, rakastettuna ja hyväksyttynä, kaiken kauniin arvoisena. Se tekee minut kokonaiseksi ja ehjäksi. Onnelliseksi ja voimakkaaksi. Kiitos, että sinun suojassasi uskallan olla myös heikko ja sinun kalliotasi vasten voin myös tyrskytä. ❤️