Olen ollut aina tietyllä tapaa jouluihminen, se juontaa lapsuudesta ja lapsuuden jouluista. Perheelläni oli tapana viettää  joulu sukulaisten parissa. Läsnä olivat isovanhemmat, lapset ja lasten lapset. Ennen jouluaattoa paistettiin kinkku, mitä saatiin syödä heti jouluaaton aamuna samalla, kun maattiin serkkujen kanssa siskon pedissä katsellen joulupukin kuumaa linjaa. Yhdessä koristeltiin joulukuusi, käytiin haudoilla ja hiljennyttiin joulun viettoon. Iltapäivällä saunoimme yhdessä, juhlavaatteet vaihdettiin aina saunan jälkeen. Sitten yhdessä lasten kanssa koristelimme kuusen ja jännitys alkoi siinä kohtaa olemaan jo käsin kosketeltavaa. Ennen joulupukin tuloa, oli aina yhteinen jouluruoka, siihen kuului karjalanpaisti kera perunoiden ja laatikoiden sekä joulukinkku. Joululaulut soivat ja tunnelma oli aina jouluinen, tapoihin kuului myös jouluevankeliumin lukeminen, jonka joku meistä lapsista sai tehtäväkseen. Joulupukki tuli aina, lahjoja jaettiin ja aukaistiin aina yhdessä. Jokainen oli ollut kiltti, koska jokaiselle oli aina paketti. Joulun tunnelman tunsi meistä varmasti jokainen, sen aisti tuoksuina, tunnelmana ja rakkautena läheisten kautta. Lapsuuden joulut olivat aina valkoisia, en muista lapsuudestani mustaa joulua, vaan aina oli melkeinpä paljon lunta. Se toi joulun tunteen ja tuo vielä tänäkin päivänä. Tänään osa lapsuuden jouluni sukulaisista on siirtynyt jo taivaan kotiin. Ja me emme ole enää lapsia, vaan tilalle on kasvanut uusi sukupolvi. Mutta joulun perinteet elävät edelleen ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Lopulta joulu on sydämissämme ja muistot ajatuksissamme. Muistakaa jouluna läheisiänne ja vaalikaa joulun perinteitä!  Ihanaa joulun odotusta teille kaikille! Ja vielä tänäkin jouluna nousin katsomaan lumiukon televisiosta, sitä rakastin lapsena ja sitä rakastan edelleen....