Olen viime aikoina pistänyt merkille yhden tärkeän seikan. Se seikka on muutos itsessäni. Ehkä suurin tekijä millä voin omaa stressiäni pienentää on omat ajatukseni ja asioiden esiin tuominen. Ja ennen kaikkea se että rajaan omaa jaksamistani.

Pitää täysin paikkansa mitä terapeuttini sanoi, että se kun asian sanoo jollakin tapaa ulos on keholle merkki siitä että asiasta päästää edes jollakin tasolla irti. Olen kyllä puhelias  ja ehkä ennen omasta mielestäni ollut jopa avoin, mutta voimakkaan ja tietyllä tapaa käyttäytyvän ihmisen edessä olen jopa jollakin tapaa mukautunut toisen malliin mukaan. Jos toinen on sanonut että näin toimitaan niin olen hiljaa mielessäni käynyt itseni kanssa keskustelua että olen täysin eri mieltä. Mutta olen jättänyt asian sanomatta ja mukautunut siihen miten toinen sanoo.

Olen kuuluvien kuukausien aikana tehnyt itseni kanssa tämän asian suhteen paljon töitä. Olen yrittänyt sanoittaa omia tunteitani enemmän kuin koskaan ennen. Käyttänyt lausahduksissani sanoja mitkä kuvaavat tunteita. Esimerkkinä mua harmittaa koska, tai mua suututtaa  jne. Ennen käytin aikaa enemmänkin siihen että puhuin asioista muiden kautta. En ottanut vastuuta omista tekemisistäni tai sanomisistani. Nyt otan vastuun, nostan asian esiin ja vaikka se ei saisi tuulta purjeisiin se on ainakin sanottu ulos. Usein asiat mitkä jäävät sanomatta ovat asioita mitkä jäävät hampaan koloon. Ne paisuvat sanomatta suuremmaksi ja lopulta räjähtävät esiin.  Eilen illalla huomasin tämän muutoksen itsessäni. Se ajatus juonsi osittain juurensa päivällä käytyyn palaveriin jossa tiesin olevani oikeassa. Ja toimintatapa jonka puitteissa toimittiin oli mielestäni väärä. Toin asian esiin tietynlaisella varmuudella. Olin asiasta eri mieltä mitä muut olivat. Hämmästyin itsekkin miten määrätietoisesti käyttäydyin siinä tilanteessa. Ja miten helpottavaa oli tuoda asia esiin, vaikka se ei ehkä siinä hetkessä antanutkaan toivottua tulosta. Se jäi kuitenkin monen työkaverini  mieleen hautumaan. Olen viime  aikoina myös seurannut paljon ihmisten kehon kieltä ja huomannut saman mitä terapeuttini sanoi, että kehon kieli "juttelee". Ja miten anteeksi sanominenkin väärässä kohtaa voi kuvastaa enemmänkin ihmisen epävarmuutta. Tai miten kehon asennot voivat kertoa ihmisestä itsestään. Ja vaikka sanoma olisi puheen kautta rakastan sinua, voi kehon kieli taas huomaamatta torjua. 

Kortilla on myös se toinen puoli. Kun työstää näitä asioita itsensä kanssa se avaa myös asioita toisen ihmisen kautta. Välillä tuntuu, että tietyissä asioissa minua ei voi enää huijata. Osaan tulkita omaa herkkyyttäni ja intuitiotani myös toisten ihmisten kohdalla ihan eri tavalla. Näen syvemmälle kuin moni muu.