Siivosin eilen lipastoani ja löysin sieltä lahjaksi saadun rukouskirjan. Aloitin tuon kirjan 2021 jouluna ja sen kirjoittaminen jäi kesken. Silloin pakkasin ensimmäistä kertaa parisuhteeni aikana matkalaukkuni ja lähdin äitini luokse viettämään joulua. Avioliittoni oli kriisissä. 

Olin silloin kirjoittanut kirjan ensimmäisille sivuille; en jaksa enää! Vaihtoehtoja on nyt 3 ja puolisoni tehtävä on valita näistä yksi. Hän valitsi näistä vaihtoehdoista parisuhdeterapian. Sivuilta löytyy myös senhetkisiä ajatuksia ja tunteita ensimmäiseen terapiakäyntiin liittyen. Kerroin, että hän oli terapeuttina meidän näköinen ja turvallinen. Hänen seurassa meidän oli turvallista aloittaa yhteinen matkamme. 

Muistan, että olimme tilanteessa missä parisuhde-elämä tuntui olevan kuukaudesta toiseen pelkkää kriisiä ja riitelyä, joka sai minut ylivirittyneeseen, ja jollakin tavalla myös pelokkaaseen ja ahdistuneeseen tilaan. Oli pakko pohtia,  että onko tämä suhde sen arvoinen. Onko tämä rakkautta? Koska ajattelen, että parisuhteessa pitäisi tulla ymmärretyksi sellaisella syvemmällä tavalla. Tekojen pitäisi oikeastaan todistaa, että toinen rakastaa.

Samalla jouduin myös kysymään, miksi riipun suhteessa, joka ottaa enemmän kuin rakentaa. Mikä on se oma motiivi? Koska lopulta ihminen on yksinäisempi huonossa parisuhteessa kuin sinkkuna.

Nyt tuosta hetkestä on jo aikaa pari vuotta. Sinä jouluna oikeastaan ajattelin, että sen syvemmälle emme voi kriisissä pudota ja sain huomata olevani totaalisen väärässä. Terapiassa huomasin, että  kriisi oli oikeastaan  puolisoni henkilökohtainen, mutta kriisin vaikutukset heijastuvat vahvasti parisuhteeseen ja omaan jaksamiseen. Kriisitilanteissa on silloin tavallista kumppaneiden kokema voimakas stressi ja mahdollisesti myös eron uhka. Se näkymätön reppu alkoi painamaan liikaa. Omien tunteiden ja niiden taustalla vaikuttavien tarpeiden ymmärtäminen oli vaikeaa ja siihen tarvittiin ammattilaisen tukea.

Ei tämä matka ole ollut helppo. Välillä ihan pohdin mistä ammensin sen voiman, että sain opintoni vietyä loppuun tämän kaiken keskellä. Kriisi on nyt kuitenkin käsittelyvaiheessa ja tapahtumaa on alettu ymmärtämään. Puolisoni ei enää kiellä tapahtumaa, mutta siitä on kanssani vielä haastavaa keskustella. Kriisi kuitenkin käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta ja avun äärelle hakeutuminen on ollut helpompaa. Ihminen on siis alkanut oleman valmis kohtaamaan tapahtuman kaikki ulottuvuudet ja oman muuttuneen tilanteensa. 

Olemme parin vuoden jälkeen niin pitkällä, että uskalsimme hakea apua ja saimme sitä. Uskalsimme kohdata myös varjomme ja sen kautta nostaa ne myös päivänvaloon tarkasteltaviksi. Ymmärsin, että puolisollani on kriisi. Olen antanut hänelle aikaa asian käsittelyyn. Muutos on käynnissä. Itse olen jutellut ystävien ja läheisten kanssa. Se on helpottanut surua ja ahdistusta. Terapeutti on taas oikaissut omia ajatusvääristyksiä.

Olen kiitollinen aviomiehelleni siitä, että hän uskalsi murtaa oman häpeänsä ja hakea itselleen apua. Suuri kiitollisuudenaihe on myös, että avioliittoni on auttanut minua kasvamaan itsenäni. Avioliitossa olen joutunut peilaamaan omia ajatuksiani, toimintatapojani, tapaani kommunikoida (myöskin kehon kielellä ) ja monia muitakin juttuja päivittäin. Avioliitossa olen saanut nähdä vuosien myötä niin äärimmäisen ilon, surun, väsymyksen, huolten ja monien muiden kokemusten hetket. Ja olen tällä matkalla oivaltanut, että ei ole mahdollista rakentaa onnellista avioliittoa itsekkyydellä tai oman navan ympärillä pyörimisellä, vaan ymmärryksellä, empatialla ja syvällä itsetuntemuksella. 

Uskon, että on lahja, että saan elää päivittäin tutun ja rakastavan peilin lähellä. Joka kestää tyrskyni ja voin luottaa häneen edelleen. Kaikista parasta avioliitossa on saada rakastaa ja saada rakkautta päivittäin. Toki on päiviä, että rakkauden tunteet ovat kadoksissa ja rakkaus ei todellakaan räisky. Mutta silloinkin rakkaus usein välittyy epäsuorasti niiden pienten tekojen kautta, vaikka puolison laitamassa ateriassa. Tai koirien ulos viemisessä. 

Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi joka päivä on ihmeellisen onnellinen mahdollisuus. Avioliiton lahjan lahjaksi saaneena tämä mahdollisuus kannattaa ottaa käyttöön. Niin itsestään selvältä kuin se joskus voikin tuntua.

❤️