Kosmetologini sanoi minulle, että sen vanhempani menetys minulle opetti, että elämä on tässä ja nyt. Huomisesta kun ei tiedä. Sanoin hänelle, että se sama asia on kirkastunut minulle tämän vuoden aikana.

 

Olen aina ollut sellainen, että olen unelmoinut ja asettanut elämälleni tavoitteita. Käynyt välillä itseni kanssa aika syvällisiäkin pohdintoja. Paljon olen elämässäni myös luopunut ja todennut, että tämän haluaisin mutta tähän en todennäköisesti pysty yltämään vaikka yrittäisin, mutta voin näistä lähtökohdista käsin toimia kuitenkin tällä tavalla mikä on melkein yhtä hyvä. Haluan myös kokeilla, opetella luopumaan ja luottaa, että selviän. Olen ollut aina sitä mieltä, että en voi koskaan ylittää merta jos en uskalla päästää maata näkyvistä. 

 

Tällä viikolla on tapahtunut paljon asioita. Asioita mitä en olisi osannut kuvitella tapahtuvan tässä kohtaa elämääni. Vaikka olen uskonut, tätä en olisi osannut uskoa. Vaikka usko on ollut aina jollakin tavalla se elämässäni kantava voima. Sen kautta olen paljon saanut voimaa, mutta mikä on monesti myös työntänyt minut sinne itseni äärelle.

Uskonko ihan oikeasti ja luotanko tarpeeksi? Mikä on se minun usko? Miten minä uskon ja riitänkö sellaisena kuin olen jos uskon? Kuka oikestaan edes määrittelee uskoni? Minä vai joku toinen? Ja uskallanko pudottautua uskoni varaan ja luottaa, että jos tämä on se tie mikä minulle nyt annettiin, uskonko siihen että sillä on jossakin kohtaa kuitenkin se joku tarkoitus ja ehkäpä nyt on se hetki päästää se maa näkyvistä ylittää taas se meri. 

 

Olen myös eksynyt välillä. Sen eksymisen kautta on kuitenkin syntynyt myös jotakin hyvää, olen saanut löytää itseni. 

 

Ystäväni sanoi minulle, että hänen osoitekirjansa sivut loppuvat kohdallani kesken. Nauroin ääneen ja sanoin, että osta uusi kirja missä on enemmän sivuja. Sitten voit joskus nähdä miten paljon olen elämässäni nähnyt ja kokenut. 

 

Nyt on se hetki jolloin piti tehdä taas yksi päätös, joka vie kohti jonkinasteista unelmaani ja samalla palauttaa kuin elämäni takaisin lähtöpisteeseen. Sinne mistä yhteinen elämämme mieheni kanssa joskus alkoi. 

 

Meinaan pakahtua tästä ilon tunteesta. Vaikka samaan aikaan koen myös tietynlaista haikeutta, en palaa sinne takaisin minne luulin palaavani. Palaan takaisin sinne, mistä kaikki alkoi. 

❤️