Kun läheinen rakas ihminen sairastuu on luonnollista, että kuunnellaan toisten huolia ja kuljetaan rinnakkain kriisin keskellä. Syöpä sairautena on valtava järkytys sekä sairastuneelle, että läheiselle. Tämä saa aikaan kriisin, joka pysäyttää voimallaan kaiken. Sekä potilaan, että läheisten mielessä risteilee tunteita pelosta, suruun ja jopa vihaan. Pelot ovat luonnollisia, kun elämässä tapahtuu isoja muutoksia. Epävarmuus tulevaisuudesta on otollista alustaa peloille, huolille ja masennukselle. Aika on usein paras lääke. Kun näkee, että arki jatkuu kaikesta huolimatta, myös pahimmat huolet ja pelot voivat siirtyä taka-alalle. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. 

Alkuun koko uutista on vaikea oman mielen tasolla edes käsittää. Jokaisella on tapansa reagoida kriisin keskellä ja siihen on jokaisella lupa. Kiitollinen olen siitä, että omassa perheessäni tunteita näytetään. Ne eivät kuitenkaan jää väliin kaihertamaan. Vaan elämä jatkuu senkin jälkeen. Asiat voivat kiistellä, mutta yhteys voi silti säilyä. Omalla kohdallani olen huomannut , että voima kriisin keskellä vahvistuu, kun asettaa rajat. Tiedän jo opintojeni kautta, että vihan tunteellakin  on tärkeä tehtävä se vartioi rajojasi. Kun viha näyttäytyy, on silloin joku rikkonut tai uhannut rikkoa rajasi. Oma voima ja toivo kulkevat aina käsi kädessä.

Olen todennut tämän vuoden aikana, että on lohdullista tietää että mikään tunne ei kestä ikuisesti, mutta voimakkaat ja ikävältä tuntuvat tunteet voivat tehdä olon joskus toivottomaksi. Tärkeää onkin siksi antaa tunteiden olla. Hengitys on tärkeä apu vaikeiden tunteiden sietämisessä ja hengityksellä voin hengittää itseni tunteiden läpi. 

Toivottomassa olotilassa tulevaisuus pelottaa ja mietityttää. On tärkeää antaa välillä itselle lepohetki turhasta murehtimisesta. Jos muuten ei siihen pysty. Niin hetkikin riittää. Se hetki voi olla todella tärkeä kriisin keskellä ja palauttava jolloin syke laskee jolloin keho palautuu stressitilasta edes hetkeksi normaaliin tilaan. Oma voima itsessä syntyy siitä, että on uskollinen omille tunteille ja tarpeille. Toivo herää, kun uskaltaa ja osaa ottaa vastuun omista tunteista ja tarpeista.
Samoin itsemyötätunto on tärkeää, on pakko, mun pitää tai mun täytyy on ei rakkaudellisia sanoja itseä kohtaan. Se mitä juuri nyt jaksan ja mihin pystyn riittää.

Ja ehkä kriisien keskellä ymmärtää ainakin yhden tärkeän asian. Tänään on paras päivä ryhtyä kulkemaan kohti omia unelmia. Ei huomenna, ei ensi viikolla, tai ensi vuonna. Eikä vasta eläkkeellä. Vaan nyt. Koska huomisesta et tiedä mitä se  tuo tullessaan. 

❤️