”Aika menee niin nopeasti ja tässä vanhenemisessa joutuu huomaamaan sen elämän rajallisuuden ja hyväksymään myös ajatuksen, että joutuu luopumaan ystävistä, perheen jäsenistä ja lopulta sitten myös omasta elämästä”- ystäväni sanoi minulle, jutellessamme puhelimessa.

 

Olen vähän sellainen ääripäiden ihminen ja koen, että sisimmässäni on paljon eri kontrasteja. Osaan olla huumorintajuinen, avoin, vahva, sosiaalinen, asioihin positiivisesti suhtautuva, herkästi innostuva ja nauran usein äänekkäästi ja paljon. Toinen puoleni taas on herkkä, tunteellinen, rauhallinen ja joskus, etenkin syksyisin jopa jollakin tapaa melankoliaan taipuvainen. Tämän vuoden aikana olen aika paljonkin miettinyt sitä samaa mitä ystäväni sanoi puhelimessa. Elämän rajallisuuden ymmärtää herkemmin kun vanhenee ja sen tosiasian hyväksyminen ei ole ollut helppoa omalla kohdallani. 

 

Elämääni kuuluu paljon päiviä jolloin olen kiitollinen kaikesta siitä mitä olen elämässäni kokenut ja myös päiviä jolloin koen sellaista riittämättömyyden tunnetta tai ahdistusta, että se lamaannuttaa ja tuntuu, ettei vaan jaksa. Viime aikoina olen saanut levätä ja sitä tunnetta ei ole tuntunut usein. Niinä hetkinä kun tunnen näin, se usein liittyy väsymykseen tai väsymyksestä juontavaan kehon ”ylivireystilaan”. Usein tätä kuitenkaan hyvin harva näkee musta ulospäin. Koska kyse on aika pitkälti tunteista. Haluan kuitenkin täällä antaa mahdollisimman todenmukaista kuvaa itsestäni. Täällä vain harva tuntee mut. Elämääni kuuluu vahvojen ja iloisten hetkien lisäksi myös ne heikot ja rintaa musertavat tunteet. Jolloin tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä ja en pysty kaikkeen, vaikka kuinka yritän ja tuntuu että luhistun sen tunteen alle. Silloin saan tehdä itseni kanssa töitä, että en taas ala huomaamatta suorittamaan elämääni. 

 

 

Nykyisin tiedän, että niistä tunteista mennään kyllä eteenpäin. Aina on menty, niin mennään jatkossakin. Tunteet ovat nykyisin kohdallani viestin tuojia. Joita olen näiden vuosien aikana oppinut kuuntelemaan. Jos tapaat minut ja nauran äänekkäästi ja puhun paljon se olen aito minä. Jos taas näet minut ja itken epätoivoisena tai vetäydyn kuoreeni, se on myöskin aito minä. Meissä kaikissa on monia kerroksia tunteiden suhteen. Tiettyinä päivinä koen, että itsessäni niitä on erityisen monta. Ja vaikka koen, että silloin koetellaan, olen silti onnellinen.🖤

 

8DBCFAA9-439B-435C-8AD4-34932A222ECB.jpg