Kävelin tänään töihin ja samalla kuuntelin musiikkia kuulokkeiden kautta. Kuuntelin erästä itselleni niin rakasta kappaletta. Joka soi myös häätanssinamme omissa häissämme. Kappaleen nimi on suomeksi käännettynä taivaassa. Ja siinä lauletaan, eksyin tässä maailmassa ja etsin uusia tapoja tipahtaa vielä alemmaksi. Ei ollut lopulta yllätys, että asiat menivät pahemmaksi. Ja kiitän Jumalaa, että hän ei antanut minun hukkua. En halunnut enää valehdella itselleni. En halunnut päästää itseäni menemään. En halunnut olla enää se, ketä tuntee itsensä yksinäiseksi ilman rakkautta. En halunnut vain kuolla päästäkseni taivaaseen. Vaan halusin päästä kotiin. Kun tapasin mieheni. Kyseinen kappale tuli silloin ulos radiosta. Ja siitä muodostui meidän kappale. Tanssimme monesti sitä ja tuntui, kuin se olisi meitä varten tehty. Vaikka se ei ole perus häävalssi oli itsestään selvää. Että haluamme tanssia sen omissa häissämme. 

Tänään kun kuuntelin kappaletta pitkästä aikaa. Huomasin, että sain pidätellä kyyneleitä kävellessäni töihin. Ne sanat osuivat ja tuntuivat niin läheisiltä juuri tänään. Vasta burnoutin jälkeen uskalsin sitoutua ja luottaa toiseen. Ja astua avioliittoon. Oli aikoja jolloin tuntui, että olin eksyksissä. Ja omilla valinnoillani haavoitin itseäni. Ja lopulta kaiken seurauksena meinasin hukkua omaan pahaan olooni. Pahimpina päivinä kun uni ei tullut, ahdisti ja itketti. Elämisen ilo oli hukassa. Ristin silloin monesti käteni ja toivoin että saisin enemmän voimaa jatkaa taistelua ja tahtoa pysyä elämässä tiukasti kiinni. Silloin jollain tapaa lopetin valehtelun itselleni ja riisuin ja paljastin herkimmätkin salaisuuteni, että sain itseni nousemaan takaisin jaloilleni. Uskalsin samalla antaa toiselle luvan  rakastaa ja luotin, että hän rakastaa myös sitä puolta, mitä en siinä hetkessä itsekkään rakastanut. 

Olen niin valtavan kiitollinen teille, jotka olitte tukenani silloin kun elämästäni katosi hetkellisesti pohja. Te annoitte syyn elää ja syyn jatkaa taistelua. Kuuntelitte, kosketitte ja ihan vain olitte läsnä. Ettekä jättäneet yksin. Ja olitte läsnä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin. Ilman teitä, matka olisi ollut vielä pidempi ja kivisempi kulkea. Onneksi ymmärsitte, vaikka lopulta ette olisi edes voineet ymmärtää. Jos ette itse olleet käyneet samaa läpi. Onneksi oli teitäkin, ketkä olitte. Teidän ajatukset, neuvot ja ohjeet olivat kultaakin kalliimpia. Ne auttoivat ja näin teidän kauttanne, että myös minulla on mahdollisuus selvitä. Kiitos myös teille, te rakkaat vierellä kulkijat. Te, terapeuttini ja lääkärini. Niin ja sinä Rakas aviomieheni. Me selvisimme. ❤️ Taivaan lahja oli, että juuri teidät annettiin ja valittiin tukemaan juuri minua. Lääkärini, joka sanoit että sinä selviät. Et edes ehkä ymmärrä että sinun pienellä lauseella oli niin valtava ja suuri voima. Ja serkkuni, joka kerroit kokemuksistasi avoimesti. Ja "äitipuoleni", kiitos. Sinulta minä olen ammentanut osan vahvuuttani. Siitä on ollut niin suuri apu. Ja ystäväni, te ketkä kuuntelitte ja sinä joka halasit ja perheeni. Äiti ja Isä, sanoin en edes sitä kiitollisuutta osaa sanoiksi pukea. Ja siskoni- kiitos ! Tänään melkein kolme vuotta siitä. Kun peruutin erään yhtyeen keikan lähtemättä tuolle keikalle. Kun en jaksanut edes ilman toisen apua hengittää. Tänään lähden ja ristin käteni ja kiitän! Kiitos siitä, että olette olleet siinä. Rakastan teitä kaikkia maailman eniten ❤️

" Kun aika on huuhtonut kipeät kokemukset mielesi virrasta, huomaat että voit hymyillä menneelle. Sillä jäljelle jää jotain opittua,   jotain kaunista, jotain joka vahvisti sinut tulevaan.." ( Leea Leppilampi)