Maalasin tien, vahvistin kynällä sen ääriviivoja ja otin sakset ja leikkelin lehdestä kuvia ja itseeni osuvia ajatuksia. Tien vierelle piirsin tienviittoja, tielle piirsin auton, sekä kyltin lentokentälle ja liimasin kuvia ja kirjoitin tavoitteita, ja unelmia joita kohti haluan ojentua.

Keskityin myös siihen mitä en halua tehdä ja mihin en halua kuluttaa omaa energiaani. Pohdin samalla mikä voimaannuttaa ja mikä taas syö omia voimavarojani. Yritin fokusoida kuin tulevaisuutta ja huomista päivää ja keskittyä hetkeksi siihen mistä nautin. Tärkeimmäksi tätä tehdessä nousi oma hyvinvointi ja läheiset ja ystävät ja rakkaus. 

Siinä askarrellessani taas mietin, että miten kiitollinen saan olla heistä ketkä ovat ystäviäni tänään. Pohdin myös mitä ystävyys omalla kohdallani tarkoittaa ja mitä omilta ystäviltäni toivon ja millainen ystävä itse olen. Ystävyys ei lopulta ole elämässä itsestäänselvää. Olen onnekas koska osa ystävistäni on heitä jotka olen tuntenut koko elämäni ja miten suuri voimavara he ovat olleet silloin kun itselläni on ollut vaikeaa. Jotenkin näiden ystävien arvo on nousut esiin taas nyt, kun seuraan joidenkin sukulaisteni elämää joilla ei ole oikein ketään ja nyt vanhemmiten ystävien löytäminen ei olekkaan enää helppoa. Itselleni on tärkeää, että voin nähdä heitä tietyin väliajoin. Samaten oma perhe, heidän tuki. ja hetket heidän kanssaan. Haluan omalta osaltani vaalia näitä yhteisiä hetkiä jolloin tapaamme. 

Seuraavaksi pohdin mikä syö voimavarojani ja mitä ehkä haluan poistaa elämästäni. Totesin, että voimavarojani syö sairaudet ja läheisiin kohdistuvat murheet ja oma työni. Työni on nykyisin niin omia arvoja vastaan työskentelemistä ja aika paljon myös voimia syövää. Itselläni monesti on ongelmia palautua työviikkojen jälkeen, varsinkin syksyisin. Toisaalta tiedostan sen ja asian eteen teen töitä koko ajan. Olen katsellut aika pitkään työpaikkoja ja aika lähellä oli jo työhakemuksen lähettäminen ihan uuteen työhön. Ja on lohdullista tietää, että vaihtoehtojakin on. Sairauksille taas en aina mitään voi. Voin yrittää hyväksyä ne mihin en voi vaikuttaa ja ruokavalion ja liikunnan kautta taas vaikuttaa niihin mihin voin. Läheisten tukena voin olla parhaani mukaan muistaa heitä rukouksin. Uskon, että rukouksilla on se kantava voima. Se mikä taas antaa itselleni voimaa, on opiskelu ja matkustaminen. Kolme sellaista paikkaa on kartalla ylitse muiden mihin haluaisin. Vuosi sitten tuntui varmalta se miksi haluan isona tulla ja valmistua nyt huomaan, että en ole asiasta enää niinkään varma onko se sittenkään niin. 

Esiin nousi paljon myös liikunta ja unelmat ja tavoitteet sen osalta. Ruokavaliota olen paljon jo muuttanut terveellisempään suuntaan. Liikuntaan taas haluan enemmän monipuolisuutta ja antaa aikaa palautumiselle suhteessa liikuntaan. Ja ennen kaikkea haluan tietää miten edes palaudun ja palaudunko edes. Ja opintoihin liittyen haluan koulutukseen myös hengityksen osalta. Koska olen huomannut, että oma hengitykseni ei mene stressin ja kiireen keskellä loppuun asti. Unen ja läsnäolon merkitystä korostin myös. Tiedän, että uneeni mahtuu kausia jolloin se on katkonaisempaa ja kevyempää. Asioiden hyväksyminen on silloin tärkeää ja täytyy päästää irti ja olla itselleen armollinen. 

Keskelle paperia liimasin ison lehdestä löytämäni tekstin: Nauti elämästä tässä ja nyt! ❤️                

CC3E4DB9-750C-4E40-A96F-8287824905D6.jpg