Luin tänään Länsiväylästä jutun 35- vuotiaasta miehestä. Miehestä, ketä haki itselleen apua pitkäaikaiseen masennukseen terveyskeskuksesta ja sai ajan kuukauden päähän. Tuo kuukausi oli liikaa ja mies tappoi itsensä jo kahden päivän päästä soitosta. Niin surullista! Usein kuullaan sanottavan, että ihminen ketä tappaa itsensä on itsekäs ihminen. Itse ajattelen, että ihminen ketä riistää elämän itseltään, ei jaksa enää elää. Taakka on kasvanut liian suureksi.  Meillä Suomessa moni asia on hyvin, mutta mielenterveyden puolella olisi parantamisen varaa. Liian usein, tulkinnan potilaan kunnosta tekee yleislääkäri, lääkäri kenen ammattitaito ei aina edes riitä masennuksen tulkitsemiseen. Tai sitten ymmärretään jotakin, annetaan käteen lääkepurkki, mutta potilaan perään ei tämän jälkeen edes soiteta. Ei, vaikka tiedetään että jo lääkkeet itsessään voivat saada aikaan itsetuhoista käyttäytymistä. 

Itse olen monesti miettinyt, että miten kiitollinen saankaan olla siitä, että sain itse vastaani työterveyshuollon ylilääkärin. Lääkärin  ketä ymmärsi, kuunteli ja näki tilanteeni, otti asian vakavasti. Pääsin samantien psykologille juttelemaan ja kun esitin toiveen päästä terapiaan, se toive kuultiin ja lopulta toteutettiin. Onnistuneen hoidon johdosta, selvisin kahdessa kuukaudessa takaisin työelämään. Ja ilman lääkitystä, terapian ja sielunhoidon tukemana. Miksi Suomessa on niin hemmetin vaikea päästä avun piiriin? Moni masennus parantuisi puhumalla ja asioiden käsittelyllä. Lääkitys on tässä kaikessa vain kainalosauva kipeälle asialle, mutta paraneminen tapahtuu kohtaamalla asiat.

Itse antaisin neuvon sinulle, ketä et jaksa enää elää. Olet tärkeä juuri tuollaisena kuin olet. Ja vaikka tänään tuntuu, että elämällä ei ole mitään annettavaa, sillä lopulta on. Hakeudu vaikka yksityisen sektorin piiriin aluksi, jos kunnallisella puolella sinua ei oteta vakavasti. Siellä lääkärit kirjoittavat sairaslomaa jos sitä tarvitset ja saat apua. Siellä on ihmisiä, ketkä ottavat sinut vakavasti. Se maksaa jonkun verran, mutta lopulta sinun elämääsi ei mitata rahassa. Terapiaankin pääsee, vaikka sitten yksityisesti. Mutta sekin, että käyt harvakseltaan, on parempi kuin ei mitään. On olemassa myös sielunhoitoterapeutteja, keneltä voit saada myös keskusteluapua ensi hätään. Muista, että masennus on sairaus. Olotilasi johtuu tästä, ei siitä että olisit huono ihminen. Masennus on se, mikä vie värit elämästä . Mutta ne värit palautuvat elämääsi, kirkkaimpina kuin koskaan, kun toivut. Suosittelen sinulle sivustoa nettipsykiatri.fi löytyy Googlen kautta. Siellä on ohjeita ja hyviä neuvoja ja voit saada keskusteluapuakin. Se on suunniteltu nopeaksi vaihtoehdoksi saada erikoislääkäritasoista hoitoa silloin, kun huolet painavat mieltä. Toivon koko sydämestäni, että tästä blogistani olisi apua juuri sinulle. Sinulle, ketä käyt läpi ehkä samaa mitä itse kävin kaksi vuotta sitten. En ole ammattilainen kirjoittaessani tätä ja kirjoitan tätä lähinnä  päiväkirjaksi itselleni tulevia elämän kriisejä varten. Eikä kirjoittaminen ole todellakaan vahvin puoleni, mutta jos edes yksikin hyötyy tästä oman elämäni päiväkirjasta, silloin tämä kirjoittaminen on sen arvoista.