Aurinko paistaa, linnut laulaa ja perhoset lentelee. Tänään kävin tekemässä mieheni kanssa pitkän lenkin, lempi lenkkipolullani. Ihastelin joka solullani kevättä, mikä tekee tuloaan. Mä olen niin kesän ja kevään lapsi. Monesti olen sanonutkin, että olen tainnut syntyä väärään maahan ;). Koska mua ei haittaisi, vaikka aina olisi kesä. Mä en osaa kyllästyä kesään, aurinko on niin voimaannuttavaa. Ollaan näistä vapaista otettu myös kaikki ilo irti, liikuttu, käyty syömässä ja elokuvissa, tehty hyviä ruokia, maisteltu punaviiniä ja juustoja, kyläilty ystävien luona, löhöilty ja nautittu, että saadaan olla vain.

Hieman tältä kaikelta on vienyt iloa, on kipu. Sairastan erästä sairautta, mikä saa mut ajoittain tosi kipeäksi. Kipu lamaannuttaa, se saa sykeen koholle, tekee unettomia öitä ja saa hermon kireälle. Ilman särkylääkkeitä niinä päivinä, en pärjäisi. Terapeuttini kysyi multa viimeksi, että miten kovasta kivusta puhutaan silloin kun sua särkee, jos numeroita on 1-5? Sanoin, että 4 ja puoli pahimmillaan viisi, yhtään siinä valehtelematta. Niin se vain on. Mutta olen kuitenkin onnellinen siitä, että mulla on myös päiviä milloin muhun ei koske. Ja särkylääkkeet helpottavat kipua. Olen myös paljon pohtinut, että kipu auttaa olemaan myös hetkessä läsnä. Jos jotakin hyvää siitä yritän hakea. Sairauteni ei kuitenkaan lääkkein parane, se on mussa, välillä pahempana ja välillä helpompana ja välillä leikkauspöydälle vieden. Se on kulkenut mun matkassa jo kuusitoista vuotta, kaksi kertaa mut on leikattu. Aluksi liityin yhdistykseen, mistä olisin saanut vertaistukea, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että en viitsi lukea heidän lehdistään vain niitä ikäviä tarinoita, koska ihmeitäkin voi tapahtua.  Koska mä uskon että saan uskoni kautta voimaa ja mulle ei anneta enempää kuin jaksan kantaa! Mun mielestä se on lopulta, aika lohduttavaa!

Nyt mä jatkan tätä lomasta nauttimista, tehden tortilloja ja jälkiruokana odottaa englantilaista lakritsijäätelöä (: ja joku hyvä elokuva! Mukavaa pääsiäislomaa itse kullekkin!