Tämä viikko on ollut erilainen. Päivääkään en ole ollut omissa työtehtävissäni. Vaan työskennellyt eri tiimin kanssa ja uusien työkavereiden kanssa. Tämä lähinnä siitä syystä, että esimieheni päätti siirtää juuri minut koska näki minut tässä tilanteessa  parhaimpana vaihtoehtona. Maanantaina mietin, että nyt mulla on mahdollisuus näyttää mihin mä omassa työssäni pystyn. Voin käyttää sitä samaa heijastuspintaa mitä omassa parisuhteessani opettelen. Teen niin miten haluaisin toisen tekevän. En valita, vaan suhtaudun positiivisesti ja näytän, että mihin mä oikeasti paineen alla pystyn. Ja pystyinhän mä. Vielä tänäänkin mä mietin, että hyvin me ollaan vedetty. Parasta tässä on se, että sain vielä uusia ystäviä. Aivan uskomatonta miten jollakin voi olla niin samanlainen näkemys kuin itsellä ja miten yhteistyö vain sujuu. Mä olen oikeastaan nauttinut tästä viikosta. Esimieheni huomasi myös työpanokseni ja kiitti. Sanoi, että on todella otettu siitä miten työni olen hoitanut. Ymmärsin myös sen, että en kestä työskennellä kaaoksen keskellä. Mä tarvitsen työntekijänä työkaverit ketkä saa pidettyä narut käsissä. Jos se taito uupuu, mä väsyn. 

Tänään kävin pitkästä aikaa myös ystäväni kanssa syömässä. Oli ihana parantaa maailmaa hyvän ruuan ja siiderin äärellä. Näin arjen keskellä se myös nollasi mukavasti. Tuntui melkein perjantailta. Tämä viikko meni taas nopeasti. Jotenkin olen niin onnellinen näistä onnistumisen fiiliksistä mitä tähän viikkoon on mahtunut. Huomenna on jo perjantai .. (: