Joulu lähestyy. Ihanaa! Kesän lisäksi se paras hetki vuodesta. Saa luvan kanssa levätä ja nauttia hyvästä ruuasta ja rauhallisuudesta. Mä rakastan niitä pieniä asioita joulussa, kuten joulupuuroa aattoaamuna, jouluvaloja, glögiä ja tottakai kinkkua ja kynttilöitä. 

Nämä viikot on menneet nopeasti. Päivät olen tehnyt töitä ja iltaisin olen tehnyt koulutehtäviä. Välillä on iskenyt epävarmuus omaa työtäni kohtaan. Siihen kohdistuvia muutoksia kohtaan. Se tietynlainen epävarmuus saa välillä mulla voimakkasti kyynisyyden pintaan. Tällä viikolla pohdin jo hetken, onko mitään järkeä lopulta kouluttautua jos siitä lopulta ei ole sen suurempaa iloa. Ja joka ei kuitenkaan saa aikaan sitä haluttua alanvaihtoa. Loppupeleissä kun mä haluan kuitenkin vaihtaa alaa. Se mitä olen lähdössä itse opiskelemaan ei anna mahdollisuutta alan vaihtoon heti. Ellei sitten ala vain yksityisyrittäjäksi. Ja jatka niitä koulutuksia vielä hieman siitäkin eteenpäin.

On aivan ihana tehdä asioita ja opiskella työn ohessa, mutta jos se opiskelu ei saa aikaan kiitosta työnantajan puolelta se alkaa jossakin kohtaa nakertamaan sitä selkärankaa jolla on suuri vaikutus mun omaan jaksamiseen. Mä olen jokseenkin kyllästynyt tähän yhtälöön. Mä haluaisin vain työpaikan missä mua ja mun työpanosta arvostetaan. Ja jos teen sen hyvin ja jaksan opiskella työn ohessa, saisin siitä myös kiitosta. Mä haluan työpaikan joka antaa voimaa tehdä iltaisinkin muutakin kuin vain olla. Ja joka ei vain vie omaa jaksamistani, vaan myös antaa. Tietyllä tapaa jopa itsekästä. Mutta näin vaan nyt ajattelen. Ikävä kyllä omalla alallani en usko tällaisia työpaikkoja montaa olevan. Koska käskyt meillä sanellaan ylemmän johdon osalta. 

Toinen vaihtoehto mitä mietin, on se, että keskityn siihen mitä teen nyt. Ja rakennan omista lomista turvaverkon jaksamiseni ympärille. Kävisin etelässä kolme kertaa vuodessa lataamassa akkuja joka auttaisi jaksamiseen. Ajatus saa itselläni niskakarvat pystyyn. Jäisinkö siis lopullisesti tähän missä olen nyt. Jatkuvan kiireen, tulevien muutosten ja tämän työn pariin. Se ykistyisyrittäminenkin kuulostaa tässä kohtaa houkuttelevammalta. Ehkä jatkan kuitenkin niitä opintoja niin, että todella voisin tehdä oman toiminimen ja istua uusien asioiden äärelle. Katsotaan miten mun käy! 

Eilen jäin kuuntelemaan itseäni ja sitä kyynistä puolta itsestäni. Lopulta huomasin, miten väsynyt olinkaan. 15 min syvähengitys, rentoutus ja kiitollisuusharjoitus teki ihmeitä. Illalla selasin työasioita ja laitoin muutaman kyselyn parista työpaikasta. Tänään tuntui jo ihan erilaiselta. Ja ihan kuin esimieheni olisi kuullut huokaukseni ja tuli kiittämään hyvin tehdystä työstä.