Voi miten ihana tulla kotiin, kun on ruoka valmiina. Elämän parhaita asioita on rakas aviomieheni joka oli taas eilen laittanut ruuan valmiiksi ja päättänyt ilahduttaa pitkän työpäivän päätteeksi. Viikon tauon jälkeen pääsin myös liikkumaan ja tänään on ollut niin mahtava olo, kun paikkoja ei särje eikä kolota. Tuntuu, kuin olisi ihan eri ihminen.
Viikko on mennyt kaikkinensa nopeasti. Alkuviikosta alkoi olemaan vähän jo epätoivoinen olo, kun särky teki tehtävänsä. Jotenkin kuitenkin, osaan kohdistaa katseeni siihen, että selviän ja kaikki on taas lopulta ihan hyvin. Noista sanoista on tainnut tulla jopa jonkinmoinen mantra ja sitä itselleni hoen, kun epäilen että jaksanko ja selviänkö. Jokin mun sisällä kokee hyvin suuresti, että minähän sitten taistelen. Uudet vastoinkäymiset tuovat hetkellisesti kuitenkin vihaisuuden pintaan ja miksi taas minä ajatukset. Se on ehkä se pienen pieni ripaus sitä uhria, mikä joskus olen ollut ja mikä nousee hetkeksi ajatuksiin. Nykyisin tosin selviytyjän ja taistelijan rooli on paljon voimakkaampi. Jopa niin voimakas, että vaikeimpina päivinä oli vaikeuksia sanoa rohkaisevia sanoja, uhrin roolissa oleville ystävilleni. Olen paljon pohtinut mielessäni, että mistä se johtuu. Ja luulen, että se selviytyjä mussa vihaa sitä osaa itsessäni joka joskus suostui olemaan uhri. Sitä mitä joskus olin ja sitä millaiseksi en halua enää. Jopa niin paljon, että se heijastuu tunnetasolla ajatuksiini, kun itsellä on stressiä tai muuta kuormitusta. Nyt hallitsen vain paremmin kehoani, enkä tiedä osaanko asiaa kuvata sen kummemmin. Alkuviikosta huomasin, että kun näitä ajatuksia kävin läpi, hyväksyin ajatukset. Tyydyin siihen, että tältä nyt tuntuu. Olen löytänyt ehkä ymmärryksen siitä, että ihminen on kokonaisuus. Tajunnut, että kehon kuormitus on yhteydessä mieleen ja toistepäin. Osallistuin taas tähän liittyen uuteen haasteeseen vähemmän stressiä, enemmän elämää. Odotan innolla haasteen alkua. Haluan oppia itsestäni vielä lisää.
Tänään olen kiitollinen siitä, että pystyin olemaan töissä kaikesta huolimatta tällä viikolla. Sekä siitä, että mulla on ihana aviomies ja ihanat karvalapsoset. Töissä taas sain nauttia onnistumisista. Vaikka tänään on harmaata ja sateista, se tietää että lumi lähtee ja kevät on lähellä. Mulla on ihania ystäviä ja ihana koti. Ja vaikka joskus tulee hetkiä, että epäilen voimiani, olen saanut huomata että niin monesta asiasta olen jo selvinnyt.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.