Vielä tänäkin päivänä tietyt kappaleet 90- luvulta saavat mulla muistot nousemaan pintaan. Ne muistot ovat tänään muistoja joista on aikaa jo kaksikymmentä vuotta. Tänään saunassa mietin, että miksi muistan siitä seitsemästä vuodesta lopulta niin vähän hyvää. Muistan vain ne hetket mitkä olisi parempi ollut unohtaa. Kaikki negatiivisten tunteiden juuret juontavat jollain tapaa tuohon seitsemään vuoteen. Tänään tosin, olen pystynyt antamaan jo sinulle anteeksi. Tänään olen vahvempi, oikeastaan siitä voin sinua kiittää. 

Kun tapasin sinut, olit ensimmäinen suuri rakkauteni. Olit komea ja hyväkäytöksinen ja niin äärettömän mukava. Sait naurullasi minutkin nauramaan. Kosketuksesi tuntui koko kehossa ja sai perhoset lentämään vatsanpohjassa. Kaikki sinussa täytti unelma miehen kriteerit, lukuunottamatta niitä muutamaa seikkaa. Ihmettelin kyllä ensimmäisillä treffeillämme sinun alkoholin juomista. Sammuit ja nukahdit ennen kuin ehdin lähteä kotiin luotasi. Ihmettelin myös sitä, että olit juuri eronnut. Oikeastaan exäsi ei ollut ehtinyt kantaa edes tavaroitaan pois luotasi. Ja hetkittäin oli olo, että olit elämäsi suhteen tuuliajolla. Silti, kaikesta huolimatta onnistuit viemään jalat altani. Muutimme aika pian yhteiseen kotiimme. Rakastin sinun koiraasi, kuin omaani. Rakastin meidän pientä kotiamme ja yritin sisustaa sitä meidän näköiseksemme. Päivät olit usein kanssani, mutta viikonloppu öisin katosit. Elit viikonloput omaa elämääsi. Muistan ensimmäisen kerran kun riitamme sai isot mittasuhteet. Ravintolassa joku mies tuli juttelemaan minulle ja suutuit ja järjestit tappelun ravintolaan. Riita kuitenkin sovittiin ja uskoin itse asian olevan loppuunkäsitelty. En tiennyt, että kun saavumme luoksesi. Käyt kimppuuni. Muistan kun kaadoit minut sänkyysi ja kuristit. Pelkäsin silloin ensimmäistä kertaa, että kuolen. Pääsin karkuun ja revit hiuksistani ja löit. Lyöntisi tuntui niin kovalta, että hetkeksi korvistani lähti kuulo. Kuulin vain tinnityksen. Sammuit sen jälkeen ja et aamulla muistanut mitään. Muistan seuraavan kerran, kun lähdit taas ravintolaan ja tulit keskellä yötä kotiin. Silloinkin riita päättyi siihen, että tönäisit minut vessan lattialle. Kolautin pääni seinään ja häntäluuni murtui. Kesti pitkään, että pystyin taas kävelemään kunnolla. Silloin lopetin suhteemme. Sinä tulit ja etsit minut käsiini, ostit ruusuja ja koruja ja anelit anteeksiantoa ja lupasit, että sinä muutut. Minä uskoin ja palasin luoksesi. Sain silti kuulla jatkuvasti, että minä petän sinua. Muistan sen hetken kun istuin lääkärin vastaanotolla ja sain kuulla, että olen saanut ensimmäisen tartunnan sinulta. Silloinkin selitit, että sinä et ole pettänyt. Vaan tartunta on tullut jostakin muualta. Minä tiesin, koska minä en sinua pettänyt. Silloin riitelimme taas, yritit lyödä minua metallisella putkella. Väistin ja se osui seinään. Juoksin sinua keittiöön karkuun  ja olin tehnyt päätöksen, jos sinä lyöt minua minä lyön sinua. Selän takana kädessäni oli veitsi. Pelkäsin, olin aivan kauhuissani. Onneksi ymmärsit lähteä pois. Jälleen annoin anteeksi, luotin ja uskoin sinua. Senkin jälkeen syytit minua pettämisestä. Pyysin sinua vielä juhliin mukaamme, et kuitenkaan lähtenyt. Lopulta tulit ja heittelit tavaroita pitkin seiniä ja sammuit tapasi mukaan sohvalle. Häpesin sinua ja vihasin itseäni. Miksi valitsin sinut ja miksi rakastuin sinuun. Jälleen kun tulit kotiin, menit sekaisin. Muistan kun löit ja istutit minut tuoliin ja kysyit oletko pettänyt? Vastasin sinulle että en, et suostunut kuulemaan. Enää en muista kuinka montaa kertaa löit, en muista miten tilanne päättyi. Muistan kun koiramme tuli väliin, se murisi ja katsoi sinua suoraan silmiin. Se asettui väliimme asettui puolustamaan minua. Ymmärsin lopettaa suhteemme vasta sitten lopullisesti, kun näin unta että yritit tappaa minut. 

Sinun koirasi oli minulle niin tärkeä. Meistä juurtui ystävät.  Kun olit pois kotoa, hän nukkui paikallasi. Kun sinä löit, koirasi kääntyi sinua vastaan ja asettui puolustamaan minua. Lohdutti ja oli läsnä, kun sinä olit poissa. Eromme jälkeen olisin halunnut hänet mukaani. Kun lähdin yhteisestä kodistamme viimeistä kertaa, sydämeni särkyi. Muistan sen ilmeen ja hännän heilutuksen kun suljin oven. Nielin kyyneleeni ja purin hammasta ja lähdin. Samaan aikaan sisin itki ja sydän oli verillä. Petin sinut pieni nelijalkainen rakkaus ja sinä puolustit minua, kun minua lyötiin. Enkä voinut ottaa sinua mukaani, vaikka olisin niin tahtonut.

Kun tänään suljen silmäni ja menen ajatuksin läpi kaiken uudestaan. Näen sen nuoren naisen ahdistuksen, pelon ja epätoivon. Kun yritän tänään aikuisena tarttua tuota nuorta kädestä, en meinaa löytää sanoja. Haluaisin vain halata ja kertoa hänelle, että sinä kyllä selviät. Älä luovuta ja lakkaa uskomasta unelmiisi. Sinustakin tulee vielä jotakin ja ne haavat paranevat ja tekevät lopulta vahvemman. Ja sanat mitä sait kuulla viikottain,ettet koskaan  tule löytämään itsellesi parempaa miestä. Jäävät lopulta vain sanoiksi. Sinä löydät ja rakennat elämän mikä on sinunlaisesi täydellinen elämä. ja löydät miehen ketä arvostaa ja rakastaa sinua.❤️

Eräs kappale antoi minulle tuohon aikaan paljon voimaa. Lisään sen sanat vielä tähän lopuksi ...

"Sä olet yöperhonen, sua päivisin mä löydä en,
Et aurinkoa halaa, koska siipes saattaa palaa,
Ootat kuuta taivaalle, ja alat elää taas,

Yöperhonen maailmaasi, tulla tahtoisin,
kanssas lentoon yön taivalle lähtisin,
jos vain tahdot niin,

Yöperhonen, kumpa tulisit taas,
Yöperhonen, kumpa tulisit taas,

On ilta hämärtynyt, ja ikkunalleni palaat,
Suljen silmäni, toivon, kumpa saapuisit taas,
Ja kun sun nään kuun valoa vasten, mua kohti liitävän,

Yöperhonen maailmaasi, tulla tahtoisin,
Kanssas lentoon yön taivaalle lähtisin,
jos vain tahdot niin,

Yöperhonen, kumpa tulisit taas
Yöperhonen, kumpa tulisit taas

Kun valon muuttuvan tahdon,
Säteiks aamu auringon,
Ja silti siihen jäisit,
siinä sun paikkas on,

Sä olet yöperhonen, sua päivisin mä löydä en,
Et aurinkoa halaa, koska siipes saattaa palaa,

Yöperhonen, kumpa tulisit taas,
Yöperhonen, kumpa tulisit taas,
Yöperhonen, kumpa tulisit taas."