Seurasin eilen erästä pikkutyttöä, ketä kiukutteli uhmaansa kauppakeskuksessa. Mieleeni tuli ajatus omasta lapsuudesta ja samantyylisestä tilanteesta. Olin lapsena kovapäinen, tein asioita mitä kiellettiin ja hain huomiota ääntä käyttäen. Halusin saada tahtoni läpi ja vanhempani joutuivat kanssani välillä koville. Sen ajan kasvatuskäytännöt olivat hyvin paljon erillaiset mitä tänään. Minun olessa lapsi, oli paha asia että lapsi  kiukuttelee ja usein passitettiin tunteiden vallassa omaan huoneeseen. Asiaa ei käsitelty loppuun asti, vaan aina lapsen piti pyytää anteeksi kiukuttelua ja omia tunteita. Opin käsittelemään tunteeni yksin. Miten omat vanhempani taas kasvatettiin? Antamalla koivuniemen herrasta ja samalla periaatteella. Kiukuttelu ei ollut suotavaa, vaan täytyy olla kiltti. Nykyisin taas kasvatuskäytännöissä  lasta ei saisi jättää kiukun tunteiden kanssa yksin. Vaan kaikenlaisia tunteita pidetään suotavina, niitä on ja niitä saa ja niitä pitää näyttää. Se ei silti tarkoita, että lapsi saisi aina tehdä sen mitä haluaa. Se ei ole vain paha asia, että on huono päivä. Saa itkeä, saa olla huonolla tuulella. Nyt on ehkä paha mieli, mutta se menee kyllä ohi. On täysin sallittua, että itkettää ja suututtaa. Ja minä aikuisena olen kyllä tässä vierelläsi kaikesta huolimatta. Enkä tuomitse ja tunteen purkaus ei tee sinusta huonompaa. Aikuinen on turvallisesti läsnä asettaen aikuisen auktoriteetilla rajat joiden sisällä lapsen on turvallista toimia. Kuitenkaan antamatta päättämisvaltaa lapselle.  Lapselle ei jää näin turvatonta oloa, vaan häntä rakastetaan ja hänet  hyväksyntään tunteista huolimatta. 

Kun itseäni kiukuttaa tai suututtaa, näen silmissäni sen pikkutytön jonka on vaikea sallia itselleen tällaisia tunteita. Koen jollain tavalla jopa syyllisyyttä siitä, että olen vihainen tai surullinen. Koska kaikki on kuitenkin hyvin! Tunteet vain jollain saralla puskevat pintaan. Eniten hormoonikierron tiettyyn aikaan. Yritän käsitellä näitä tunteita ja opettelen tapoja miten purkaa niitä. Ilman, että antaisin tuon pikkutytön tuoda asioita esiin. Olen kuitenkin tällä hetkellä aikuinen ja minusta on kiinni miten asioita esitän. Tärkeintä ehkä tällä saralla ymmärtää, että siksi näin tunnen. Ne juontavat lapsuuden defensseistä. Löysin hyvän kirjoituksen tunteista ja laitan sen tänne jakoon. 

  1. Negatiiviset tunteet aiheuttavat fyysisiä oireita: verenpaine nousee, vatsaan sattuu, ruoansulatus ei toimi, rintaa pakottaa. Vapauta ”mölyt mahasta”, niin pysyt terveenä ja elinvoimaisena. 
  2. Hyväksy tunne. Lakkaa taistelemasta sitä vastaan. Tunne ei ole paha. Se on vain tunne. Tunteet tulevat ja menevät sen mukaan mitä ajattelemme.
  3. Anna negatiiviselle tunteelle lupa purkautua. Negatiivisen tunteen vapauttaminen onnistuu ehkä paremmin vapaa-ajalla kuin työpaikalla, mutta keinoja on monia. Vapauta kehoon kerääntynyt negatiivinen energia sinulle luontevalla tavalla: mene ulos ja hengitä, itke, huuda, kirjoita, kuuntele musiikkia, nyrkkeile, juokse, potki palloa…Tärkeintä on, että tunnet tunteen ulos ja olosi kevenee. Monenlaisia tunteista vapautumisen tekniikoita on kehitetty. Hae tarvittaessa ammattiapua.
  4. Harjoittele huolettomuutta. Vaikka kuinka pelottaisi, sano itsellesi: ”Ei se ole niin vakavaa.”

Tänä yönä nousi kuume, kurkku on todella kipeän tuntuinen  ja jäseniä särkee! On ihan raato olo. Tänään siis lepään ja yritän nauttia tästä kotona olemisesta, olotilasta huolimatta. Toisaalta olen kiitollinen näistä päivistä, ne pakottavat pysähtymään ja kohtaamaan niitä tunteita. Ja kun niistä selviän, se vahvistaa omaa luottamustani itseeni ja jälleen pakottaa olemaan itselleni armollinen ❤️