Nukahdin illalla sateen ropinaan. Ulkona satoi ja sade ropisutti vasten peltistä ikkunalautaa. Rakastan tuota ääntä, se tuo mieleen lapsuuden kesät. Lähtiessäni töihin, ulkona tuoksui sade. Kaikki maailman kastemadot olivat löytäneet tiensä asfaltille. Ihanaa, kesä on ihan pian täällä. 

Kävin eilen katsomassa kummipoikaani. Yhdessä katselimme kirjoja ja leikimme maatilalla. Tuo pieni mies, on meille niin tärkeä. Viime aikoina ei ole vain ollut mahdollista nähdä niin useasti. Sairaudet ovat sinnikkäästi pitäneet oteessaan ja ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa yhdessä oloon. Lapset osaavat niin ihailtavan hyvin elämän pienistä hetkistä nauttimisen. He ovat kirjaimellisti läsnä hetkessä mitä tekevät. He eivät ymmärrä aikuisten kiirettä ja murheita. He ihmettelevät maailmaa lapsen silmin. Usein me aikuiset kuitenkin unohdamme olevamme roolimalli näille pienille ihmettelijöille. He imevät meistä mallin omalle elämälleen. Jos opetat lapsesi kunnioittamaan eläimiä ja elämää, hän osaa sen sinun opetuksesi kautta myös aikuisena. Jos astetat turvalliset ja johdonmukaiset rajat minkä sisällä toimia, myös lapsi kokee olevansa turvassa. Nämä pienet tarvitsevat elämäänsä läsnä olevia aikuisia, kosketusta, kehuja, rajoja ja rakkautta.  Ja mikä parasta, se ei maksa edes mitään. Se on täysin ilmaista.

Huomenna on pitkästä aikaa terapia. Tuntuu jopa oudolta mennä sinne taas. Enkä ole osannut edes sitä kaivata. Paljon työstän asioista nykyisin itse. Tiedän, että en voi itseäni muuttaa ja lopulta olen hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen. Joka kuukausi hormoonit nostavat jo pintaan tuntemuksia ja ajatuksia, mutta niihin osaa suhtautua jo eri tavalla kun tietää, että pian taas koittaa sekin hetki milloin tänään niin pieni asia ei saa tunnetasolla niin isoja mittasuhteita. Työkaverini kanssa nauroimmekin tänään, että jos miehet tietäisivät kuinka hormoonit oikeasti vaikuttavat kaikkeen. He ehkä silloin ymmärtäisivät meitä naisia paremmin, -ehkä! (; Itselläni PMS- oireet ovat pahentuneet ja ihmekkös se.  Koska PMS- oireiden taustalla olevat syyt ovat hormonaalisia ja liittyvät juurikin estrogeenin ja progesteronin heilahteluihin. Yleensä näihin aikoihin koen kaikki asiat voimallisemmin. Ja ne viikot ovat suoraan sanottuna välillä ihan hirveitä. Suututtaa, masentaa, ahdistaa, pelottaa, satuttaa ja raivostuttaa. Elämä tuntuu silloin taistelulta ja toisaalta taas mitään ei jaksaisi. Voisi vetää peiton korviin ja pysyä siellä. Olen kuin eri ihminen, kun PMS-oireet ilmaantuvat. Kauhulla odotan mitä vaihdevuodet tuovat tullessaan. Läsnäolo tässäkin vaivassa onneksi tuo helpotusta, samoin suuret annokset b6-vitamiinia. Ja ajatus siitä, että tämä menee ohi...(: